Hirvittävä yksinäisyys
Meitä alkoholisteja lähes poikkeuksetta ahdistaa yksinäisyys, jopa ennen kuin juomisemme kehittyi pahaksi ja Ihmiset alkoivat karttaa meitä. Minä ja melkein jokainen meistä kärsii tunteista, ettemme kuuluneet mihinkään olimme joko ujoja tai arkoja emmekä uskaltanut lähestyä toisia ihmisiä tai sitten olimme meluisia seuraa hakevia seuraveikkoja alituisesti vaatimassa huomiota ja toisten seuraa vaikkakin harvoin sitä saimme.
Minä en pystynyt eikä monet alkoholistit kyenneet murtamaan raja-aitoja ilman alkoholia, siksi se oli yksi hyvä syy, miksi rakastin alkoholia niin kiihkeästi. Lopulta minut kuten monet kaltaiseni oli lopulta lyöty maahan ja jätetty hirvittävään yksinäisyyteen.
Tuo viina joka lasissa oli kemialliselta koostumukseltaan vain hiukan vettä, happea ja alkoholia pani tuon miehisen miehen polvilleen, orjaksi.