Tänä aikana tarvitsemme mielen vakautta, rauhaa mieleemme.
Ei voi elää jatkuvasti ajatuksien heiluessa laidasta laitaan kuin apina häkissä. Ajatuksien tuska saa mielemme ja kehomme voimaan todella pahoin.
Minä sairauteni voimasta koen ulkoisesti olevani yksinäinen, silti hengellisesti en sitä ole, kuitenkin tarvitsen tätä hengellistä yksinäisyyttä mikä vaatii todellista keskittymistä ja minäni hakemista, esimerkkinä jollaisia lapsena olimme ja miksi meidän nyt tulisi tulla.
Tähän minulle vieraaseen rauhaan oppimalla edes vähän paneutumaan syvällisemmin alan saavuttamaan tarvitsemaani levollisuutta elämääni. On erittäin hyvä kun opettelen aika ajoin hakemaan itselleni hiljaisuutta ja opettelen keskittymään hiljaisuuden tuomaan yksinäisyyteen ja sitä kautta hengen rauhaan.
Oppia rukoilemaan tämän yksinäisyyden syvimmän tason avulla, tehdä sitä aivan kuin keskustella jonkun kolmannen kanssa. On tunnettua kuinka oman sisäisen roskakasan murheineen paljastamalla jollekin toiselle saavutan tyyneyden, siksi rukouksen merkitys omaan mietiskelyyn liitettynä on rauhan tyyssijan löytämistä.
Löytäessäni pienenkin rauhan sairaaseen kehooni saavutan lähemmäksi todellisen uskoni parempaan huomiseen ja saaden voimaa kohdata tapahtumat oikein.