torstai, 31 lokakuu 2019 15:39

Raitis päivä

Ei ole suuremmin alkoholin mielitekoja ollut kuitenkin pihassa oli tarjolla viinaa (oli osa vuokralaisista kovia juoppoja), kieltäydyin ehdottomasti. Mutta  kieltäminen aiheutti tunnetilan sekoittumisen, lankesin selittelemään miksen ota ja kerroin mitä se viina tekee minussa. Oli henkilö, joka ymmärsi minua ja myönsi sen oikeaksi ratkaisuksi, tämä helpottikin minua. Mutta miksi aloin selittelemään toisille syytä etten halua juoda. Olisi varmasti riittänyt sanoessani, tänään en yksinkertaisesti juo, sekä siirtynyt asuntooni.

Kirjoittelen omista ajatuksista jos kirjoittelun avulla helpottaisi, olen nyt kesälomalla. Kun olen alkoholisti on ajan kuluminen erittäin  vaikeaa, ainoastaan laiskuuteni vuoksi. Tulee herkästi ristiriitaisia ajatuksia mieleen. Vaikka kuinka yritän järkevästi ajatella omasta mielestäni on tuskainen tunnetila ottamassa otteen.

En pysty vielä ajattelemaan puhtaalla älyllä, sillä olen ollut vajaan kaksi viikkoa ottamatta ja tämä osaltaan selittää suhtautumiseni asiaan. Vaikka olen pyrkinyt ja teroittanut itselleni, etten ajattelisi alkoholistisesti (ja eläisi myös). Normaali alkoholin käyttäjä, niin kuin edellä mainitsin olisi tosiaan kieltäytynyt, eikä hänen olisi tarvinnut selitellä lainkaan. Mutta se on hyvä, että jälkeenpäin edes ymmärrän. 

Niin kuin kerroin olen ollut lyhyen ajan raittiina. Käyn kaltaisteni seurassa aina (AA-kerho), kun pääsen. Olen mieltynyt kaltaisteni seuraan jo vuosien tiedon pohjalta. Myös olen saanut pidettyä raittiuttakin, jopa puolivuotta. Mutta aina kuitenkin olen uudelleen langennut juomisen kurjuuteen. Siihen on aika vaikea löytää syitä. Mutta, on alkoholistista kyse näitä varmasti löytyy.

Uskon kuitenkin tällä hetkellä, että suurin syy itselläni on ollut alkoholistinen ajattelutapa, sekä elämä. Olen antanut itselleni vallan ottaa muutaman kaljan, koskaan siihen ei ole jäänyt, vaan muisti pois. Jos pienempi känni on ollut, on raha ja viinakin ollut loppu. Ikinä juominen ei ole loppunut kohtuuden rajaan.

Asiasta toiseen kun vietän lomaa kotona vapaa aika ongelmia on, sitä on liikaa.  Olen pyrkinyt kuluvan ajan täyttämään pienillä askareilla ja lukemalla, ettei masennus voittaisi ajatusten seurauksena. Kaikkea täytyy yrittää vointinsa mukaan. Ei liikaa, eikä liian vähän.

Usein annan  periksi vastoinkäymisille, mikä siitä muukaan seuraa kuin tuskaiset tunteet pitkäksi aikaa. Ihmettelen miksi ennakoin tulevia, koska minun täytyy elää ainoastaan tätä päivää. Olin juoma aikana käyttänyt kaiken vapaa ajan juomiseen, joten sen täyttäminen normaalilla elämäntavalla on erittäin vaikeaa. Viina on vienyt pelon, alemmuuskompleksin, itsesäilytysvietin (osittain), jopa sukupuolivietin.

Tällä hetkellä ongelmia tulee kaiken aikaa lisää kun pyrkii elämään kuten muutkin ihmiset askareineen. On selvää aika parantaa haavat. Päivä kerrallaan ihminen paranee. Olen ihminen siinä, kuin muut, vaikka aina häpeä seuraa mukana (menneen minän muodossa) kaupassa, pankissa ym. asioidessa, tuntuu kuin ihmiset katsoisivat, tuossa se ”rötös” herra on. Se on tietysti sitä minun mielikuvaani pelkoineen. Omalla elämälläni minä itsestäni kuvan annan.

Tiedän tänä päivänä olleeni juoma-aikana suuri näyttelijä. Käyttäydyin ja puhuin, kuin Gruneberi ja varmasti uskoin itse myös näihin. Asiat oli päälaellaan, toisin sanoen kaikki "velat tuntui saatavilta". Se oli hyvin tuskallista, joka känniä seurasi myös erittäin voimakas henkinen, sekä ruumiillinen tuska. Edessä oli uuden juoman etsiminen saadakseni puudutuksen päähän ja kehoon. Muistan kaikki hyvin ne on nyt tuoreessa muistissa, toivottavasti aina.

Nyt saadessani osittain näyttämöverhon elämästäni auki ja olen ruvennut elämää silmästä silmään on tullutkin musta seinä eteen (kaikki pielessä). Olen kovien ponnistelujen ja asioiden hyväksymiset sellaisenaan saanut siihen pienen aukon. Mutta se kasvaa, kun jaksan elää tätä raitista elämän tietä, sekä käydä kaltaisteni luona.

Joskus, kun oli tosi vaikeaa juomisen jälkeisen rapulan ja siihen liittyvän moraalisen tuskan, myös asiat oli "perseellään" ja henkinen tila oli jopa itsemurhan partaalla. Löin käteni ristiin ja katsoin ylös huudahtaen, Jumalani miksi olet hylännyt minut. Mutta tänä päivänä tiedän, että minä olin Jumalani hylännyt, eikä hän minua. Uskon, että olen löytänyt hänet osittain takaisin ja tämä on helpottanut huomattavasti. Yksin en jaksa tarvitsen avukseni oman korkeimman voiman.

Ajatusteni lopuksi toteaisin, kuinka mahtava rappeutuminen henkisesti onkaan tapahtunut itsessäni, kiitos olkoon viinan.

Julkaistu kategoriassa Päivä kerrallaan raitistuminen
lauantai, 22 kesäkuu 2019 15:19

Alkoholismi tie masennukseen?

Ohimenevä masennus, joka haittaa elämää vain lievästi, on normaali tunne-elämän ilmiö.

Kohdallani henkiset rappiotilat peittyivät rankkaan juomiseen, mutta alkaessani raittiuden aloin tuntemaan ja kokemaan useita masennustilan oireita, sekä psyykkisiä ongelmia.

Tämä elimistön ”herääminen elämään” tarkoitti kuinka tunsin raittiuteni alussa asiani, sekä kuntoni menevän mielestäni päivä toisen jälkeen huonommaksi. Myös oma raitis elämäntapa herätti näkemään rappiotilan, juomisen jälkeisen rauniokasan.

Tämän oman tilan uudenlaisena kokeminen raittiuden alussa ei ollut mikään miellyttävä kokemus, se aiheutti tuskaisia henkisiä polttoja, sekä suuria ahdistuksen tunteita.

Alkoholistia pitää auttaa (yksin lähes mahdotonta nousta), alkoholistin (henkilön) masennustilasta on mahdollisesti kysymys kun ilmaantuu seuraavia oireita:

• alakuloinen mieli suurimman osan ajasta
• kadonnut kiinnostus ennen iloa tuottaneisiin asioihin
• voimakas väsymys
• itseluottamuksen ja omanarvontunteen katoaminen
• kohtuuttomat itsesyytökset
• toistuva kuoleman tai itsemurhan ajattelu
• unihäiriöt
• ruokahalun muutokset

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
sunnuntai, 14 lokakuu 2018 12:33

Raittiutta...Raittiutta...

Täällä varmasti kannustetaan kaikkia raittiuteen ja raittiuden aloittamiseen. Tiedän miten kipeää on lukea eroamisesta, erottamisesta sekä avioliiton loppumisesta. Siihen emme kannusta, mutta niitä tapahtuu omista syistä joita täällä myös kerrotaan.

Ystäväiseni, saatat tuntea epäonnistuneesi, olet pitkällä matkalla alkoholismiin. Aloita uusi matka, katkaise entinen huono elämä ja aloita uusi matka raittiina elämälle joka ei epäonnistu.

Apua löytyy niille joilla on särkynyt sydän, pelastus löytyy joilla on murtunut mieli. Tähän pitää uskoa, että löytyy parempi huominen!

Olemme ohittaneet Joulun ja joulun jälkeistä aikaa. On Joulun aikana tapahtunut paljon alkoholistin tekemänä vahinkoa ja tuskaa läheisille ”omille rakkaille”. Joulun aikana annettiin poliisilta ja viranomaisilta raportteja valtavista häiriöistä alkoholistien ”juoppojen” tekemänä. On käsittämätöntä kuinka alkoholisti voi suustaan päästää ”minä rakastan teitä”. Mitä rakkautta on alkoholistilla, vain itsekkyyttä ”rakkautta pulloon”.

Kuten itse tein vuosia Juoppona aviomiehenä ja lasten Isänä, tiedän mitä alkoholisti ajattelee ja toimii. Olemme ”samankaltaisia” kaikki alkoholistit niin Suomessa kuin missä maassa vain maailmassa. Emme ole yksin sairastuneet ja tunne helvetillistä poltetta ja ahdistusta sekä henkisiä tuskia. Koemme omantunnon ahdistusta sillä tiedämme kuinka paljon teemme muille ”pahanoloa”.

On aika hieman kertoa omaa selviytymistä, mistä olen avun saanut. Raitistuminen ei ollut helppoa, tunsin useita vuosia suurta ahdistusta henkistä kipua. Johtui osaltaan suurista menetyksistä suurimpia oli oman perheen menettäminen. Olin myös tehnyt huonoja tekoja moraalittomia ja aineellisia aiheuttaen sivullisille valtavaa tuskaa ja häpeää.

Minun raittiuden alku oli vaikeaa, retkahtelin usein ja aloitin uudelleen juomisen vaikka olin lopettanut juomiseni ja päättänyt raitistua. Tietenkään niiden tapahtuessa tulee häpeä jota koin kun epäonnistuin, minun olisi heti pystyttävä lopettamaan syyllisyyden tunteen lisäävä ajatteleminen retkahtamisen johdosta, sillä tämä edes auttaa kärsimystäni ja lisää ahdistusta.

Asiat eivät ole niin huonosti, etteikö niitä vielä huonommaksi juomalla saa. Minun oli kasattava vähäiset voimani joita sillä hetkellä oli. Tekemilläni asioiden määrällä pelkästään ei ole merkitystä elämässäni, vaan niiden laadulla.

Myös minulla raittiuteni alullepanemisen voimana ja innoittavana lähteenä oli ”pelko”, pelko menettää perheeni. Siis näin myöhemmin ajateltuna ei mikään paras mahdollinen ”syy” alkaa raittius. Ymmärrän ettei minulla ole muita syitä kuin oman itseni vuoksi, minun elämäni. Aloitin liian myöhään raittiuden eteen tapahtuvan työn. Minun olisi pitänyt paljon, paljon aikaisemmin niin tehdä. Olimme ajautuneet niin syvälle alkoholismin kurjuuteen koko sakki, että tekojeni seurauksena avioliittomme päättyi. Muistan vuosikymmenien jälkeen, kuinka katsoin ikkunasta muuttokuormaa joka lähti pihasta vieden rakkaimpani lopullisesti kauas pois. Itkin illalla vuolaasti, itkin vuolaasti useita vuosia itseni uneen.

Tiesin AA-ohjelmasta, koska Isäni oli tämän tuonut meidän pikku paikkakunnalle. Minä vuosikymmeniä tämän jälkeen menin sinne ja huomasin kuinka paljon oli tuttuja. Siis oli helppoa käydä, myös jatkossa. En kuitenkaan onnistunut vaan aloin juomaan usein ja taas aloin raittiuden AA:ssa. Kävin katkoilla muutaman kerran, aloin uskovaiseksi saavuttaakseni raittiuden.

Epäonnistuin kaikissa tekemisissäni kunnes myönsin olevani alkoholisti, sain sisälleni ensi heräämisen hengenelämän alueella. Tämä on tärkeä askel raittiuden tiellä. Se on sanoakseni ensi askel, lahja ensi heräämiselle. Ja saadakseni lisää näitä hengenelämän lahjoja on minun kyettävä jatkamaan raittiuttani. Minun on pystyttävä luopumaan entisestä elämästäni, elämäni joka ei onnistunut, siihen uuteen elämään jolla on mahdollisuus onnistua missä olosuhteissa tahansa.

On tuttua kuinka alkoholistilta (juovalta) puuttuu selkeä ja johdonmukainen ajattelukyky. Siksi myös on mahdotonta odottaa alkoholistin omakohtaista näkemystä alkoholisoituneesta persoonastaan. Siinä kärsisi samalla oma imagokin (rehti, hyvä puoliso), ehkä sitä ei olisi muutenkaan myöntäessään avun tarpeen. Siksi lähimmäisen tarjoama tuki alkoholistille on tärkeää pyrittäessä selvittämään hoidon tai avun mahdollisuus.

Ystäväiseni HAE APUA! kokeile AA:ta tai muita avunlähteitä.

 

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
perjantai, 14 huhtikuu 2017 08:49

Olen alkoholisti, myöntäminen

Olisi ollut erittäin järkevää lopettaa juominen siihen ensimmäiseen kertaan kun havaitsi alkoholin vahingollisuuden eikä kokea jatkuvaa tuskaa ja ahdistusta, sekä menettää kaikkea. Mutta minun oli, kuten monien kaltaisteni näin vain on tapahduttava mentävä tarpeeksi syvälle henkiseen ahdinkoon. Niin syvälle, että tuntee sisäisen hädän ja ahdistuksen voimasta olevansa tulessa vapisevan ja hikoilevan omaa avuttomuutta. Voin vakuuttaa on niitäkin harvoja yksilöitä jotka ovat pystyneet aikaisessa vaiheessa lopettamaan juomisensa ja aloittamaan raitistumisen riemun heidän ei tarvinnut kokea jopa vuosikymmenien juomisen ”helvettiä”. Minun ahdinkoani lisäsi juomisesta aiheutuneet huonot seuraamukset, näidenkään jälkeen en ymmärtänyt tarvitsevani apua. En koskaan käsittänyt kaaoksen keskelläkään etten yksin koskaan tulisi voittamaan alkoholin tuhoa sisälläni enkä saavuttamaan uudenlaista elämää johon ei alkoholi sisälly.

 Pystyäkseni ottamaan avun vastaan, sekä luomaan raittiudelleni vakaan pohjan oli minun hyväksyttävä olevani alkoholisti ja lisäksi tämä pystyttävä myöntämään muillekin. Ymmärrän tietysti tänään, ettei suinkaan ole ihmisen heikkoutta myöntäessään olevansa alkoholisti, vaan osoittavansa suurta rohkeutta tehdessään näin. Myös tämä rohkeus on oleva pelastus. Kuitenkaan ensimmäisen ”minä olen alkoholisti” lauseen sanominen ei ollut helppoa, vaan yhtä myrkkyä. Tästä lausumastani sanasta ”olen alkoholisti” tuli minun elämäni raunioihin se perusta jolle pystyin rakentamaan uuden elämän. Myöntäessäni epäonnistuneeni elämässäni saavutin hiukan nöyryyden siementä jota myöhemmin tulin tarvitsemaan runsaasti. Tämän nöyryyden oppiminen auttoi sisäisen tulen hiipumiseen, nöyryys syrjäytti epätyydyttävän elämäni. Nöyryyden avulla saavutin ihmissuhteisiin rakentavaa voimaa, ihmissuhteisiin jotka olin omalla itsekkäällä elämälläni tuhonnut totaalisesti.

Minun kurjuuteni alkoi antamaan periksi  tutustuessani edes vähän itseeni, lisäksi opin tämän myötä omat virheeni tunnistamaan. Aloin helpommin suorittamaan päivittäisiä askareita hyväksymällä itseni, opin olemaan ihminen siinä kuin muutkin. Aloin myös saamaan oikeat mittasuhteet sen hetkiseen tilaani, sillä annoin materiaalille yhä vähemmän arvoa. Tämän arvon alentaminen ei mitenkään ollut helppoa, koska jatkuvasti vaatimukset sisältäni pyrki purkautumaan tekoihin sekä ajatuksiin niistä. Opettelin väkisin tyytyväisyyttä elämääni, sillä olihan tilani paljon parempi, kuin aiemmin juodessa. Uskon totuuteen, että juomisen myötä asiani menevät aina vain huonommaksi mitä ne ovat tällä hetkellä. 

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
maanantai, 20 heinäkuu 2015 13:24

Raittius kuin itsestään

 Raittiuden alku vaiheessa tapahtuu tervehtyminen aivan kuin itsestään suurempaa tekemisen tarvetta tapahtumatta, ainoastaan käymällä avun antajalla olkoon mikä vain. Tätä jatkuu tietysti oman aikansa, siis aivan kuin itsestään, mutta tämän jälkeen tuleekin tekemisen hetki joka alkoholistilla vaatii suuria ponnisteluja. Sillä itseä on vaikea saada liikkeelle laiskuuden kytiessä tekemisissä. Alkoholisti on altistuva laiskuuteen, mutta tämä on sitä suurta perintöä sieltä juoma-ajoilta.

 Uskon muutamien raittiiden kuukausien jälkeen retkahtaneiden kuten itsekkin olleen laiskoja, sekä valmistautumattomia ponnisteluihin terveen elämän puolesta, tämän helpon kuin itsestään toipumisen jälkeen. Termin mukaan tämä kuuluisi "ei oltu juotu pohjaan asti". Tällöin tervehtymisen jatkumiselle ominaista tahdonvoimaa ei ollut käytettävissä jolloin turhautuminen tuli ja voitti johtaen lasiin tarttumiseen. Tahdon voima tulee avukseni kun olen tosiaan valmis luopumaan viinasta, sekä olemaan valmis mihin tahansa saavuttaakseni tämän. Ja tähän valmis mihin tahansa kuuluu uudistuminen sisäisesti että ulkoisesti liikehtien. Voin tietenkin ainoastaan omalta kohdaltani sanoa kuinka tärkeää on aluksi käydä aktiivisesti avun tarjoamassa paikassa jonka olen valinnut.

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
maanantai, 20 heinäkuu 2015 10:25

Raittius ahdistaa

 Raittiuteni alkuvaiheissa kaltaisteni seurassa käyntini oli hyvin aktiivista ja tarpeellista. Tähän pakottavaan käyntiin (odotin niitä) oli merkittäviä syitä: Olen alkoholistina tuntenut yksinäisyyden pelkoja erittäin voimakkaana ja ahdistavana tunteena. Mutta poistuessani asioimaan päivittäisiä tarpeita milloin minnekin, oli kuin yksinäisyyden pelon ahdistus seuraisi menen minne vain. Ehkä tämä yksinäisyyden pelko osaltaan aiheutti sisäiseen tunteeseen tuskastumista ja ahdistusta muualla asioidessani, pankeissa, kaupoissa, virastoissa ym. koin myös kummallista häpeän sekaista pelkoa. Varmasti osaltaan menneisyyden teot juoma-aikanani painoivat myös paljon ajatuksissani. Koin itseni hyvin ahdistuneeksi, eristäydyin mieluummin neljän seinän sisälle, saavuttaen yksinäisyyden pelon vaivat.

 Eristäytyneenä tunsin kuitenkin pakottavaa tarvetta puhua jollekin, halusin tulla ymmärretyksi tässä ihmeellisessä sairaudessani. Ymmärsin kuitenkin etten laajasti ja innokkaasti tästä saattanut kertoa, sekä avautua sivullisille jotka eivät ymmärtäneet tätä ihmeellistä tautia joka aiheutti suunnatonta ahdistusta. Koska näkemykseni mukaan saattaisin näillä pakottavilla purkauksilla haavoittaa lisää itseäni, kertoessani ymmärtämättömälle henkilölle. Yllätys, yllätys tässä valistuksen aikakautena ollaan saavutettu melko pitkälle ulottuva tiedostamisen taso myöskin tämän taudin ympäriltä laajoissakin kansalaisryhmittymissä. Joten ei käsittääkseni sellainen pinnallinen avautuminen ole vaaraksi, sillä varmasti tässäkin kytee sitä ennakkoluuloisuutta, kohdistuen juuri näiden sivullisten ymmärrykseen asiastamme, sekä sairaudestamme.

 On toki vaikea elää näiden kasaantuneiden ahdistus tunteiden vallassa. Haluan toki lievittää tunteitani ja mahdollisesti päästä kokonaan irti näistä myrskyisistä ahdistuksen otteista. Näistä otteista ei pääse irti, kuin avautumalla kokonaan ja ainoastaan siellä missä sinua varmasti ymmärretään eli kaltaiseni luona. Siksi tämä vaatii itseltäni mielettömän monia kertoja näiden ymmärtävien kaverien luona, jotta saavuttaisin tyyneyden ja rauhan sekä pääsisin näistä ahdistuksen omaisista otteista eroon sielussani. En todellakaan käy pelkästään alkoholiin johtavan himon hillitsemiseksi, vaikka elämäni on ollut riippuvainen alkoholista. Juoma-aikanani tarttuvien vajavaisuuksien korjaantumista pyrin näillä kaverien tapaamisilla myös poistamaan. 

Ahdistusta lisäsi ajatuksissani kaiken menetetyn ajattelu, itkin itseni itsesäälissä uneen yhä uudelleen ja uudelleen vuosien vieriessä. Unohdin itseni ja elämäni tarkoituksen, tärkeintä ei ole kuinka paljon elämässäni on päiviä….. vaan kuinka paljon päivissäni on elämää!

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
maanantai, 20 heinäkuu 2015 00:05

Apua ulkoapäin, ymmärtääkseni oman tilan

 Minulle oli tultava ulkoapäin apua ymmärtääkseni oman tilani.  Lisäksi tämä apu auttoi, että pystyin ymmärtämään ja ottamaan tarjottavaa apua vastaan. Aluksi otin tätä apua vastaan erittäin varovasti, sekä epäröiden. Epäröiden siksi, sillä kuulin yhä useammin oman korkeimman voiman olemassa olosta, myöhemmin sitä Jumalaksi kutsuttiin.

 Ohitin näiden vieraiden asioiden todellisen tutustumisen, aivan kuin ne eivät minua koskettaisi. Mutta hyvin pian raittiuden tiellä opin ymmärtämään, etten saavuta kestävää voimaa raittiudelleni, ellen tosiasiassa ymmärrä epäonnistuneeni elämässäni. En kuitenkaan selkeästi käsittänyt omaa surkeata tilaani kuinka toivottomassa tilassa silloin olin. Mutta minulle riitti raittiuteni alullepanemiseen tieto olevani alkoholisti.

 Käsitin sitten myöhemmin, kuinka ainoastaan oma korkeampi voimani voisi palauttaa menettämäni terveyden. Tähän tietooni auttoi eräs ystäväni joka oli retkahtanut juomaan n. 14 raittiin vuoden jälkeen. Pohtiessamme asioita, sekä syitä yleensä tällaisen romahduksen alkuun panemiseen. Yllättäen hän sanoi, "minä en uskonut Jumalan apuun, en pystynyt luottamaan kuin itseeni". Tämä lause puhutteli itseäni pitkään ja sen seurauksena aloin rakentamaan omaa käsitystäni korkeammasta voimastani.

Tahdoinhan onnistua elämässäni, nöyrtymisen lahja sisälläni saatoin alulle matkani raittiuden valoa kohti, kiitokset ystävälleni uskaltaessaan lausua sanat, jotka viitoittivat myöskin tietäni ahdingosta vapauteen. 

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
sunnuntai, 19 heinäkuu 2015 16:28

"Vannoin" taas kerran lopettaa juomisen

 Vannoin usein lopettavani juomisen, aloin kuitenkin yhä uudestaan vajoten syvempään ahdinkoon. Minun oli alettava ymmärtämään oman avun tarpeen, että selviytyisin. Myös olisi herättävä ymmärtämään läheisten ystävien avun merkitys tulevaan hoitoomme. En saisi torjua hyvää tarkoittavien ihmisten, sekä oman aviopuolison hätääntynyttä, sekä tuskaista huomiota olemuksestani.

 Nimittäin nämä läheiset uskaltavat minulle sanoa yhä useammin, menisit hoitoon etkö näe mikä olet. Tämä onkin sitä hätähuutoa ympäristöstä joka näkee tilani pahenevan päivä päivältä. Siksi en omahyväisyydessä saisi hyljätä tämän tiedon suomaa mahdollisuutta vaan pyrkisin omassa hiljaisuudessa punnitsemaan mahdollisia yhteyksiä omaan elämään.  

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
lauantai, 18 heinäkuu 2015 15:08

Mahdollisuus elämään

 Tiedän kuinka elämänlankani on hauras, se voi katketa milloin ja miten tahansa. Olen monasti kuullut omaisten lausuvan ystävistäni joiden elämä on katkennut äkillisesti onnettomuuteen tai vaikeaan sairauteen, kuinka heillä näytti olevan pitkä ja lupauksia antava elämä. Minä joka olen tänään päättänyt pyrkiä irti alkoholin hitaasti kuolettavasta otteesta, olen saanut suuren mahdollisuuden koska raittiuteni halun ansiosta minulle todella tarjotaan elämä.

Raitistumiseni alussa elämäni ei ole helppoa, mutta tiedän selviytyväni kun minulla on tahto ja voima elää. Olen saanut loputtomaan pimeyteen valopisteen jonka ansiosta saavutan paloittain mielenterveyttä, sekä saan katkeamaan matkani pitkään ja pimeään hulluuteen.

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma