Näytetään nimikkeet avainsanan mukaan: joulu

maanantai, 25 marraskuu 2019 20:23

Läheisen tuki avun lähteelle

Joulun jälkeen on monella alkoholistilla itsetuhoisia viettejä ajatuksia lopullisesta, itsemurhasta. Sanakin itsessään luo kylmiä väreitä on erittäin surullista, kun läheisemme ajautuu juomisessa näin pitkälle.

Myös, Joulun jälkeen monet alkavat avioliiton hajoamisen pelossa hakemaan apua. Juominen on aiheuttanut vakavan kriisin perheeseen, muut perheenjäsenet ovat saaneet tarpeeksi juopon lupauksiin ja alkaneet harkitsemaan vaihtoehtoa tulevaisuuteen, nimittäin avioeroa.

Avun hakeminen ei ole helppoa masentuneelta alkoholistilta, myöskään alkoholisti ei voi täydellisesti ymmärtää omaa tilaansa heikon henkisen sekä fyysisen tilansa takia. Siksi alkoholistin kieltäminen juomisen aiheuttamista vaikeuksista on mielisairauden asteista, alkoholisti voi kieltää tilansa aina kuolemaan asti!

Apua läheisille, monet ovat jyrkkiä avun antamiseen pettyneitä, kun apu ei kelpaa. Tuttu ajatus, ei juoppoa voi raitistaa tai auttaa, itse juopon pitää raitistua, niinpä jotenkin tämäntapaista ajattelua esiintyy.

Joskus kauan sitten meitä oli kolme veljestä, kaksi raitistunutta jo nuorempana. Yksi veljemme joi luvattoman paljon, aiheutti läheisille kaikkia tuttuja ongelmia juopon tekemänä. Keskustelimme luonnollisesti toisen veljen kanssa mitä voisimme tehdä ja auttaa. Toinen veljistä oli jyrkkänä, että ei voi auttaa, jos juova veljemme ei itse halua lopettaa. Minä olin herkempi kärsin veljemme joutumisesta alkoholismiin.

Aloin soittelemaan useasti juovalle veljellemme, koska asuin 300 km päässä veljestäni. Aloin puhumaan veljen tuskaisilla hetkillä, kuinka voisi saada apua kuten minäkin. Soittelimme usein ja palasimme samoihin raittiuden mahdollisuuksiin ja avun saamiseen.

Viimein eräällä puhelin keskustelun aikana veljeni itki ja sanoi voitko tulla mukaan AA-kerhoon? Kerroin tulevani läksin heti hänen luokseen, juttelimme paljon ennen menemistä. Hän saavutti jonkinlaisen tasapainon henkiseen kurjuuteen. Niin pystyimme menemään AA-kerhoon, olin hänen tukenaan useille AA- käynneille, veljeni oli raittiina yli kaksi vuotta.

Olen usein miettinyt, ellen olisi ollut kiinnostunut läheisestäni ei veljeni olisi niillä heikoilla voimillaan masennuksen ahdistamassa tilassa mitenkään saamaan itsestään irti hakemaan apua saatika menemään avun lähteelle.

Myös, olen ajatellut, miten tärkeästä tuesta laiminlöin veljeäni kohtaan, en koskaan tukenut raittiuden aikana häntä, alkoholisti tarvitsee tukea myös raittina olemiseen. Oli itsestään selvää, veljeni on selvinnyt, näin ajattelin.

Tänäänkin läheisemme tarvitsee meidän tukea ja mahdollista apua, älä ole Juudas ja kiellä sitä! Ojenna läheisellesi arvokas käden ojennus, johon voi tarttua luottavaisena.

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
maanantai, 30 huhtikuu 2018 16:49

PIKKUJOULUT iloksi vai suruksi!

Olin juomatavoiltani hillitön. Halusin aina juoda lasini tyhjäksi en koskaan pystynyt jättämään siihen tippaakaan. Pelkäsin aina, ettei alkoholi riitä olin missä vain. Join silloinkin, kun sitä ei olisi sopinut tehdä missään nimessä. Olin aina viimeisten juhlijoiden joukossa. Tapani oli aina keksiä syitä jatkaa juhlimista, sekä juomista.

Olin aina yksi Juhlien pilaaja!

Muistan kun kaverini kertoi, että on pikkujoulut työmaan puolesta, kutsuttu myös aviopuolisoiksi luokiteltavat. Niin sitten minäkin olin kutsuvieras, olin lapsellisen innokas kun en samanlaisia kutsuja useinkaan saanut, oikeastaan koskaan.

Niin kaverini (tyttökaveri, aviopuoliso) kanssa aloimme kiertämään vaateliikkeitä kummallekin edustavat siistit asut. Minulle oli omituista pitää hienoja vaatteita (ehkä ikuinen alemmuudentunne sekä ujous rajoitti nautintoa) mutta niihin hyvillä mielin kumpikin sopeutui. Tämä oli hienoa juhlan ensivaikutelmia, pikkujoulu tunnelma alkoi kummallakin olemaan sydämmessä, enemmän näin kaverini ilmeestä tunnelmaa.

Hittolainen, kun päivä koitti menin baariin vahvistamaan itseäni ja kerskumaan kuinka kohta ollaan pikkujouluissa. Pääsin baarista ihmeenkaupalla kotiin jossa kverini valmisteli itseään iloisena, kertoi kuinka oli iloinen etten humaltunut ja jäänyt baariin. Minä taas ajattelin että p**** juttu kun en voinut juoda enempää.

Siinä sitten menimme taksiin kohti juhlapaikkaa, kuski toivotti hyvää pikkujouluiltaa ja katsoi minua, ajattelin piruako mulkoilet, en ajatellut silloin (kauan sitten) muista ihmisistä mitään hyvää.

Saimme omat paikat hienosti lastatusta pöydästä, havaitsin heti ettei juomia ole pöydällä tarjolla, alkoi mielessäni tunnelma latistumaan, muita ihmisiä asia ei haitannut olivat iloisia ja nauttivat juhlasta, olivathan tuttuja (työkavereita) osasivat iloita yhdessäolosta yksistään. Tietenkin olin kärsimätön puheita pidettiin ja taputeltiin, minulla oli yksi ajatus jos kohta ei ala juomia tulemaan lähdemme kiitämään.

Niin sitten koin iloisen näyn, juomia alettiin tuomaan pöytiin ja kehotettiin siitä jokaisen itse ottamaan minä otin kaksin käsin ja huomasin pian, aloin iloitsemaan juhlista ja keskustelinkin muiden kanssa hymyssä suin. Ilta alkoi olemaan tunnelmaa täynnä hieno tanssimusiikki ja joululaulut yhteisesti laulettuna piti tunnelman "katossa".

Istuskelin pöydän äärellä tiiviisti koska siinä oli juomista saatavilla, sitten katseeni harhaili tanssilattialle missä kaverini tanssi oman pomonsa kanssa. Sitten näin jotain jota en ikinä olisi halunnut nähdä, pomo alkoi hieromaan kaverini tissejä, sanoin vieressä olevalle kato se kähmii vaimoani s****** samassa olinkin jo hakkaamassa pomoa siinä tuli isompi rytäkkä. Olin urheilija ja hyvässä kunnossa, riepottelin useita viattomiakin vihastumiseni seurauksena. 
Viimein tilanne rauhoittui jostakin kumman syystä iltaa jatkettiin, juhlat juhlittiin kunnes kaikki lähti omille teille. Sain kuulla seuraavana päivänä kuinka pilasin joulujuhlan ja saimme molemmat porttikiellon kyseisiin juhliin. Lisäksi kertoi että oli vaara saada lopputili, sitä sitten seuraava viikko jännitettiin.

Koimme monia jännitettäviä muitakin hetkiä minun aiheuttamanani, suren niitä sydämessäni vieläkin kun muistelen niitä tänään. En koskaan osannut sanoa ei, kun oli kysymyksessä alkoholin nauttiminen tämä sinetöi kohtaloni.

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
perjantai, 16 joulukuu 2016 17:44

Muistojen Jouluaatto, Joulun aika

On Jouluaatto ja kahden ihmisen päivä, joka tänään minulle ensimmäisen kerran selvisi, nimittäin Aatamin ja Eevan. Tässä yksin vain astelin kämpän lattialla edestakaisin voi sitä tuskan määrää, sekä voimattomuuden tunnetta omaan elämääni nähden, sitä ei voi sanoin kertoa. Minun on tähän johtuvaan tilanteeseen lähdettävä kauemmaksi ajassa ja tapahtumissa taaksepäin. Tämä kirjoittelukin on tuskien taival, sillä päässä pyörii ajatuksia ja ratkaisuja vilisemällä.

Soitin juuri ex-kaverilleni, kaipaan häntä nyt kovien tuskien ja ahdistusten keskellä. Hän kävi täällä toivottamassa minullekin hyvää Joulua, hänen säteilevä terveytensä antoi lohtua itselleni tuntien mielihyvää hänen saavutukselleen omassa tervehtymisessään (juomattomuus). Olen ajatellut olenko minä tässä maailmassa se ainoa, joka kaipaan sitä entistä liian kovasti, koska kuitenkin tykkäsin vaikka erottiin. En usko, että ex-kaverini tuntisi samoin, sillä uskon hänen pitävän omaa nykyistä elämää huomattavasti parempana ilman minua.

Minun on raotettava hiukan aiemmin tapahtuneita asioita, sillä jokin aika sitten retkahdin totaalisesti, olen vaipunut biologiselle tasolle. Juomisen seurauksena otin myös lopputilin ilman mitään irtisanomisaikaa, jonka oma-aloitteisesti pyysin (esitin sitä hyvää ja erikoista työntekijää), sainpahan jatkaa rauhassa juomistani. Kuitenkin aloin väsymään siihen huomattuani ajautuneeni todelliseen ahdinkoon niin aineellisesti, kuin henkisesti. Kovalla vauhdilla henkinen rappeutuminen saavutti otteensa vapisevasta kehostani. Läheiseni huomasivat rajun muutoksen tapahtuneen fyysisesti ja henkisesti tilassani.

Läheiseni hädän hetkellä osasin kuitenkin vetää oikeasta narusta, sillä annoin veljelleni kauhistuttavan käsityksen tilastani. Hän alkoi toimistani havaitsemaan itsemurhaan havittelevia oireita, näin minä halusinkin. Myös saavutettuani päämäärän hän omalla huolestuneisuudellaan vei minut lääkärin vastaanotolle, jossa hoidin roolini asianmukaisesti loppuun. Pääsin hoitoon, ehkä tämä lyhyeksi jäänyt tapahtuma osaltaan kuitenkin auttoi, sielläkin vedin rooleja. Tein itsestäni säälittävän ja hienon miehen kuvan (jos mies on tämän kaltaisessa hoitolaitoksella tekemässä itsestään fiksua kuvaa, on tämä totaalisen sairas, minä). Eikä hoito ollut minulle ansiokasta, koska en imenyt sitä itseeni. Rehellisyys puuttui itseäni ja hoitajia kohtaan.

En kylläkään ole juonut (olen kotona), mutta masennus on mitä kovin. Ollut jopa viikon, tunnen nyt todella sen viisauden "olla voimaton myös omaan elämääni nähden". Olen todella se pikkulapsi, joka on lähdössä maailmaan kotoaan Äidin turvasta. Sillä tunnen näin vastuu ja tekeminen oman elämänsä eteen on kovan työn, sekä tuskan takana. Jotain pientä yritystä tapahtuu, mutta vaivoin. Nytkin taistelen yksinolon karkuun menoa vastaan, etten soittaisi kotiini vanhemmilleni ja menisi sinne vaan olisin kotonani ja vastaisin omasta ”kurjasta elämästäni”. Se ottaa koville, mutta yritetään (muistutan koko ajan ”yritetään”). Olen sitä tehnyt jo pari tuntia kävellen edestakaisin. Tämäkin paska on näköjään koettava, että oma sairauteni alkoholiin nähden on niin ratkaiseva että myönnän olevani alkoholisti ja omin voimin en pysty siitä nousemaan.

 Olen päättänyt lähteä alkoholiongelmasta taas apua hakemaan laitoksiin, karkuun yksinäisyyttä ja omaa vastuutani itsestäni ja rempallaan olevia asioita. Tosin myös raha asiat pakottaa näin tapahtuvan. Nyt on elettävä tätä päivää, joten ratkaisut tehdään siltä pohjalta. Soitin taas rauhattomuudessa ex-kälylleni etsiessäni ex-kaveriani. Siellä eräs nainen antoi lauseita joita en ollut aiemmin kuullutkaan pölkkypää ym. Toivotin kuitenkin hyviä Jouluja sydämestäni kaikille. Vastaukseksi sain samanlaisia Jouluterveisiä.

Rahaa on mennyt roppakaupalla, sillä alueella on paljon niin paljon tar­kistamista. Olen tietysti kyvytön joka alueella. Miksi en olisi saanut jo riit­tämiin kokemuksia? Missä on silmäni ja korvani, kaikki aistit auki. Näiden kykyjen myötä tekoja. Soitan kotiini isälleni, kaipaan puhekumppania ja lähdenkin sinne siltä pohjalta. Viinaa ei tee mieli, jonka kait jo kerroinkin. Tätä ihmettelen onkohan alkoholistinen tunnetila niin sekaisin, vai onko fyysinen tarve pois ja henkinen puoli ei kaipaa lainkaan. Sekä pelko juomisen seurauksista pitää loitolla varmasti. Nytkin kaikki tulevaisuuden pelot pyörii päässäni, tuntuu ja varmasti on etten omista yhtään todellista ystävää. Ainoat toimivat siteet on kotiini. Olen kyvykäs menettämään ihmissuhteet. Toivon että isä jaksaisi jutella kanssani, sillä kaipaan puhekumppania. Taas otetaan reipasta kävelyä (pienessä huoneessa). Kävely ja mietiskely on tie­tenkin ex-kaverini ympärillä, joka tietenkin on lopetettava. Soitin isälleni ja menen sinne juttelemaan aidon rehellisesti.

Seuraava päivä:  No niin uusi päivä on koittanut olokin on hiukan parempi. Kävin isäni luona juttelemassa, sekä nukuin myös yön siellä. Silti sitä ei nukkumiseksi voinut sanoa, sillä samanlaista valvomista se on myös omalla kämpällä sillä erolla vain, että siellä tunsi olonsa rauhalliseksi muiden ollessa ympärillä. Tulin tänne kämpälle (omalle) heti aamusta ja laitoin tulet uuniin saadakseni lämmintä vettä pystyäkseni tiskaamaan. Yritän pakonomaisesti lähteä pitämään paikat siistinä olenhan sen taidon saanut oppia kaverini kanssa eläessäni.

Oikein hirvittää ajatella mitä tuskissaan tekee. Kyseessä on eilinen ilta mitä tarkoitan. Ne puhelinsoitot ympäriinsä etsiessäni ex-kaveriani. Kun viimeksi puhuin näistä ystävistäni, niitä on tosiaan liian vähän tai ollenkaan hädän hetkellä. Minä lasken rohkeasti ex-kaverini kuitenkin menneestä huolimatta tukijakseni. Asioiden hyväksymiseen ja niiden totuudellinen tilanne on suuria tekemisiä tänä päivänä. Lähtökohdat eivät ole huonot, kun tarkastelee tapauksia. Mahdollisuudet mielestäni on mihin vain. Laskenkin tervehtymiseni etu sijalle ja katsotaan sen jälkeen muut. Raha-asioissa on niin monta mahdollisuutta, ettei niitä kannata suurentamalla miettiä. Huonoimmassakin tilanteessa pitäisi pärjätä.

Oman ajatusmaailman hallintaan olisi kiinnitettävä huomio, että se pysyisi järjellisissä sekä johdonmukaisis­sa suunnissa. Hyväksymiseni hitaaseen parantumiseen vuosien tekevällä työllä, on lähtökohta. Vaikkakin se on vaikea tosiasia hyväksyä, sekä niellä sillä olen ollut niitä nopean etenemisen miehiä. Nyt on lyötävä jarrut seisakin puolelle, ehkä mieluummin käsijarru päälle ja lähdettävä tosiaan hetki hetkeltä eteenpäin. Olen aina pyrkinyt olemaan muita fiksumpi kavereitteni seurassa, päätä pitempi muita oikea puhe pyrkyri josta on rehellisyys omaa itseään kohtaan jäänyt sivuseikaksi. Omien voimavarojen lukeminen liian korkealle, koskien avustavaa työtäni muita kohtaan. Olen tätäkin liiankin suurella ryminällä suorittanut, joka on vienyt voimani, sekä tietoisuuden omasta tilastani.  Tästä näkökulmasta tulee esiin kyky hallita omaa ajatusmaailmaa. Ja siksi se onkin niitä ensimmäisiä asioita raittiuden tiellä.

Puheissani ja teoissani sen tuomarin roolin on loputtava. Tutkiessani omaa itseäni minkä tämän hetkisen tilani vuoksi pystyn, olenkin niin mahtavan määrän kieroutumia omistava ihminen, mutten sano olevani ainoa maailmassa. Ei luoda enää sitä sairasta marttyyriä itsestään mitä on tullut tehtyä, joka pohjautuu alemmuudentunteen liian voimakkaana ilmenemisenä sisälläni. Raha onkin tähän asti ollut tervehtymiseni tiellä se ensimmäinen asia, jota olen pyrkinyt tuomaan kovalla työllä esiin. Olen aiemmin painottanut tätä asiaa, eikä se mene hukkaan nytkään esille tuodessani. Sillä alkoholisti minän ensimmäinen asia muiden yli on, terveyteni kasvu etusijalle muiden sillä nämä muut tulee itsestään ja huomaamatta perässä. Eikä niihin tarvitse kiinnittää suurtakaan huomiota.

Kaikkien aistien, vaistojeni on pysyttävä vain tällä yhdellä alueella, kavereitteni seurassa saamallani tiedolla tervehdyttämiseni jatkuvuuteen. Olen sen monasti unohtanut, joten nyt kirjoittaessani parhaan kykyni mukaan näitä hetkiä ylös, olisi syytä lukea ja muistaa nämä tuskat, joita ei voi eikä pysty sanoiksi muuttamaan, myös jälkeenpäin jonain hyvänä päivänä ja tarkastella näitä. Tulihan tiskattua edes on sekin vähän, mutta eteenpäin menoa kuitenkin. Eipähän ole edessä huomenna, vaikka minunlaiselle miehelle siirto sinne olisikin käynyt vaivatta. Tällä hetkellä olen valinnut tien, joka on pikkupojasta mieheksi ja aikuiseksi. Se on tuskien tie, taival on vaikea, mutta ainoa oikea joka vie perille.

 Jumalani löytäisinpä nyt sinut ota huostaasi tämä revitty omien käsien ja toimien myötä oleva pikkupoika (en pyydä, ja katson anovasti ylöspäin ensimmäistä kertaa). Auta kasvamaan ja hyväksymään kasvuympäristö, mikä milloinkin vallitsee. Toivon, että löydän sinut rakas­tavana, enkä tuomitsevana kohdalleni.

Ajattelutavan hallinnasta nyt ja tulevina aikoina, onkin kiinnitettävä huomio asioiden oikeaan katsantokantaan. Sillä olenhan sairauden voimakkaimmil­laan sisälläni ollessa, valmis luomaan näistä niin pienistä, mutta silti luon ni­istä niin isoja asioita, ylitse pääsemättömiä. Lähtökohtana on pidettävä, tässä maailmassa minun asiani ovat todella niin pieniä vaikka mielessäni isoimmillaan, silti voitettavissa. Keinot on jo keksitty, kunhan käytän vain niitä. Jatketaan taas kun käyn Äidilläni syömässä, sillä hän soitti juuri pyytäen sinne. Se tuli sopivasti sillä alkoi yksinäisyyden ver­hoama rauhattomuus iskeä kyntensä sisälleni.

Käyty on ja palattukin tuskan kentälle (omaan asuntoon), minkä selvästi tuntee sisällä olevana rauhattomuutena. Yötkin kun menee valvoen ja horroksessa miettiessä. Kunpa muistaisin edessäpäin tämän päivän, jona ei tuskan määrää sisällä voi mitata. Voisinpa tämän olotilan sanoiksi pukea, tämä on erittäin järkyttävää (vapisen kaiken aikaa). Tämä tuska tuntuu aivan kuin olisin menettänyt jonkun ihmisen, totta helvetissä olenkin ”itseni” kaikki ihmisyys on rapissut.

Olen pelkoa ja ahdistusta täynnä oleva vapiseva ihmisraunio tuskan vaikutuksesta, vetäytyminen ihmisten kesku­udesta tuntien valtavaa häpeää ja sitä pakonomaista pakoa piiloutua jon­nekin. Olen menettänyt otteen itseeni en pysty hallitsemaan tunteitani, jotka eri tavoin joka hetki on sieppaamassa mukaansa. Kaipaan nytkin niitä, jotka olen menettänyt väärin eletyn elämän tapani myötä. On kuin tämä olisi vi­imeinen päivä tässä maailmassa, kaipuu on niin voimakas. Olenkohan ainoa, joka tuntee tätä kaipuuta (itse kuvittelen) tämän kaltaisen tuskan ripottelemien hetkien otteessa.

Tässä kävellessä ja laittaessa uunin lämpiämään, mietin menneitten aikojen tuskia samanlaisella hetkellä. Eivät ne olleet samanlaisia, vaikkakin aineellisesti olivat huonompia. Tuska ei ollut samanlaista nyt tunnen sen "oman voimattomuuteni elämääni nähden" hyvin voimakkaana pelon­sekaisena tunteena tulevaisuudesta. Voimaa pieniin tekemisiin ei tahdo saada millään. Tahtoisin vain saada puhua jonkun kaltaiseni kanssa tämän masennuksen hetkellä, joka on lyönyt kyntensä vapisevaan ruumiiseeni. Kävelin ja konttasin lattialla jo tutuksi käynyttä reittiä, jossa niin monien tuskien taivalta muulloinkin eri tavalla mitattuna on askellettu.

Tämän hetken tuska on mittaamaton, mutta kaiketi arvokkain eteenpäin ajatellen. Koska tuska on kasvattava tekijä, tuntuu oikein vaikealta ajatella ja hyväksyä tämä tosi­asia tämän hetkisen olotilan vallitessa. Tiedän ettei tänne (asunnolleni) ketään tule vaan minun olisi itse lähdettävä liikkeelle jonkun ystäväni luokse, mutta kun on joulu ei kehtaa silti tuska pakottaa näin ajattelemaan puhumisen puolesta. Nyt kun olen kämpällä ja yritän käydä nukkumaan tuskan hiukan helpottaessa (luulen tai toivon  ehkä taas kerran). En voi kuin ajatella tämän yhden kuukauden tuskan määrää, joka on ollut valtava. On valtavan helpottava tunne, kun se riivinrauta sisälläni jo hiukan höllää.

Olen nöyrästi myöntänyt näinä aikoina melkein polvillani kontaten ym­märtäväni selvästi ensimmäisen tavoitteeni (myönsin voimattomuuteni alko­holiin nähden, enkä omin voimin kykene kurjuudestani nousemaan). Minun on hyväksyttävä se tosi asia elämäni jatkuessa. Minulla on vakava sairaus sisälläni, jonka kanssa olisi pyrittävä elämään sopusoinnussa niiden rajoit­tavien tekijöiden kanssakin, jotka voi hankaloittaa elämääni normaalissa ilmapiirissä. Tarkoitan lähinnä alkoholia, siellä missä sitä on minun elämäni on tuskaista. Pyrinkin hyvin kauas siitä aineesta. Se on hyvin hitaasti, mutta varmasti saattanut sairauden tilaan itseni. Mikä ei ole mikään helppo sairaus hyväksyä (alkoholismi). Se sairaus on loppuelämäni vaivaava minua, minus­ta onkin kiinni kuinka voimakkaana se myllertää sisässäni.

Kukaan ei voi ymmärtää iloa mikä sisälläni on, olen jo viisi minuuttia tuntenut hyvää oloa tämä on mahtava tunne (huom. vain viisi minuuttia) mitä on tapahtunut? Kunpa selviäisin aamuun asti täällä kotonani. Soitin isälleni iloissani tästä olotilastani. Tämän kaltaisten olotilojen eteen kannattaa taistella, on tosi makeita totta kai tuntuu kuukauden piinan jälkeen ”makeilta”. Nyt minulle on näytetty ”tuskan” tosi ”tuskan” avulla mihin elämässäni on pyrittävä ja mihin sitä ei missään nimessä saisi päästää. Yritän käydä nukkumaan olen valvonut hyvin, hyvin paljon. Jospa uni tulisi, rukoilen sitä. Olen liian usein itkenyt kun en ole saanut unta, nytkin kyyneleet valuu poskillani.

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
tiistai, 22 joulukuu 2015 17:09

Joulun aikaa, Joulun pilaaja

Juopon Joulu, periytyvää?

Ystäväiseni alkoholisti, pilaatko joka Joulun, tämän tulevankin?

Muistelen oman nuoruuteni Joulua, aattoiltaa. Olin jo nuoruusiässä ja ymmärsin elämää, elämää mitä isäni puolelta näin toistuvasti. Jouluaatto oli Isäni itsekästä ajattelua vain itsestään, tai mitenkään pystynyt alkoholismissaan sitä toisen suuntaiseksi näyttää. Viina ja pullo olivat parhaat kaverit Jouluna, yritti esittää kuitenkin koheltamisen keskellä mukavaa ja nauttivan Joulun tunnelmasta.

Minulle oli sanoinkuvaamattoman vaikeaa olla isäni seurassa, minuun sattui kuinka tärkeää isälleni oli pullo ja muut ympärillä teeskentelivät, ettei mitään ole vialla ”mukava Joulu”.  Olin erittäin katkera isälleni kaikista Joulujen pilaamisesta. Itkin joka Joulu itseni uneen ”yöllä” kun juoppo isä oli saatettu nukkumaan. Näistä tunnekuohuisista lapsena vietetyistä Jouluista muistan kaiken katkeruuden vieläkin. Oli helppoa muistaa olivat samanlaisia ”juopon Jouluja”

Ja hyvä, lämmin hellä
on mieli jokaisen,
oi jospa ihmisellä ois
joulu ainainen.

Kaikilla ihmisillä pitäisi ehdottomasti olla rauhaisaa Joulun viettoa ilman katkeruutta ilman pelkoa, kuten laulun sanoissa tunnelmaa korostetaan.

Minun Joulu (kauan sitten, kauan,,,)

Mulla on ollut joulumieli kadoksissa, kaikki velat ja murheet painavat mieltä, kaikki aiemmin kännisenä koheltamiset ja seuraamukset niistä. Mutta nyt pitäisi piristyä onhan Joulu, laittelen kuuseen pieniä koristeita, niin siinä vähinen osanotto Joulun synnyttämiseen perheeseeni. Kaverini leipoo pipareita, kakkuja, siivoaa vauhdilla. Ahertaa yhteisen Joulun ja joulumielen saavuttamiseksi. No minulla oli hankkimani pullo viinaa piilossa naukkailin salaa. Aloin saamaan tunnetta viinan avulla eiköhän se tästä :), olin jo huolissani etten saa minkäänlaista joulufiilistä aikaiseksi. 

Joulu mieli syntyy sydämestä!

Jouluista tunnelmaa on rakennettu pikku hiljaa kotiimme, kaverini ahertaa kodin siistimisessä ja ruokien tekemisessä, sekä lahjojen paketoinnissa. Huonekuusi tarttui mukaan vanhalta valtion omistamalta maalta, kuten joka Joulu. Tapasin matkalla vanhan kaverini naapurista, hänellä oli pullo viinaa mukana. Hän tarjosi sitä auliisti minullekin, yritin kertoa etten halua kun perheelle pitäisi Joulu tehdä raittiina. No ei minua paljoa tarvinut suostutella kun jo siemailin kunnon ryyppyjä. No sitä kuusta yritin muutamilla koristeilla omalta osalta joulun eteen tehdä, kuten jo alussa kerroinkin.

Meillä on ensimmäinen joulu tulossa lapsen kanssa ja vielä ihan oikeana perheenä. Usein vietimme Joulut maalla muiden kotona. Olemme miettineet jouluperinteitä ja miten saisimme joulusta meidän näköisen ja rauhallisen. Kaverini iloisena kertoo kuinka joulun rakentaminen kotiin on niin ihanaa, siksi vaihteeksi halusimme viettää sitä omassa kodissa oman perheen kesken.

Minä sitä pulloa tyhjentelin, uskoin ettei kukaan huomaa, mutta kaverini alkoi ajoittain olemaan todella surullisen oloinen. Minulla joulumieli alkoi kasvamaan ja tunsin suurta lämpöä. Halailin lasta ja kaveriani, hän kysyi oletko juonut, enhän halaillut selvinpäin. Aloin olemaan humalassa tunsin sen, ja niin kaverinikin huomasi. Seuraukset oli havaittavissa Joulumieli katosi, kaverini pyyhki kyyneliä silmistään ja sanoi "inhoan sinua joulun pilaaja", tämä sattui koska muistin heti miten itsekkin olin samoja tuntenut omassa nuoruudessa.

Aloin olemaan katkera ja tunsin itseäni kohtaa vihaa, kaverini leipoi surullisena lihapullia pyöritti niitä kädessään ja katsoi vesisilmin minua sanaakaan sanomatta. Suutuin ja heitin seinään lihapulla taikinan ja huusin "olenko muka pilannut Joulun?" Oli sanomatta selvää Joulu katosi siinä silmän räpäyksessä. Olin jo niin kännissä että hoipertelin ja kävelin pitkin seiniä, enkä oikein tajunnut missä mennään ja mitä kello on.

Niin siinä kävi kuten tavallista olin sammunut huoneiston käytävälle kun heräsin huonossa olossa "krapula" tunsin otsassani omituista kiristystä. Tunnustelin ja tunsin aivan kuin jotain paperia, peili ole käytävällä siirryin katsomaan. Mitä helvettiä, otsaani oli teipattu lappu jonka pystyin lukemaan oli kirjoitettu niin että näkyi peilissä. Siinä luki "olemme lähteneet maalle, kiitos ihanasta Joulusta", jatkui vielä "vietä nyt oma Joulusi, niitä pääset viettämään". Kyllä alkoi vi****** soitin heti perään puhelimella, kesti kauan ennenkuin vastattiin, aloin heti huutamaan "teit paskamaisen tempun,,perkele veit multa Joulumielen onko nyt kusipää mielesi hyvillään" tuutte heti takaisin. Oli hiljaista hetken päästä kuului vain pieni ääni kun puhelin laitettiin paikalleen, alkoi varattu ääni tuuttausta kuulumaan. Jotenkin tunsin että minulla alkoi muutosten aika elämässäni. 

Anna lapselle ja puolisollesi raitis joulu!

Lapsi odottaa joulua sekä puolisosi, molemmat haluaa olla mukana rakentamassa mukavia yllätyksiä. Muista lapsen ilo on aitoa. Epämiellyttävä ja kirvelevä totuus kuitenkin on, että monen lapsen juhlatunnelma loppuu alkoholistin alkoholin käytön vuoksi. Lasten hyvä joulu taataan vain  ilman päihteitä ja opettaa tämä taito myös lapsille. Joulu on lasten juhla ja lapsuuden joulumuistot kestävät koko eliniän. Antakaamme jokaiselle lapselle raitis joulu!

 

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
Avainsanat