Warning: Creating default object from empty value in /home/alkongel/public_html/components/com_k2/views/itemlist/view.html.php on line 743
Kirjoittanut
 Olen tähän artikkeliin kerrannut omien kokemuksieni pohjalta niitä asioita joita minä pidän ensiarvoisen tärkeänä saavuttaakseni pysyvän raittiuden. Sinä voit lisätä tietenkin omia tärkeinä pitämiäsi asioita tähän listaan. Tekemäni lista ei ole täydellinen, mutta sillä varmasti pääsee hyvään alkuun. Sillä on päässyt monet kaltaisenikin itseni lisäksi. Tärkeää on kasvattaa itseään oikeaan tapaan elää, oikea tapa on sinun itsesi valittava. Olkoon nämä kokemani asiat sinulle ainoastaan aihetta itsetutkiskeluun, miettiä sopiiko myös sinulle. 

Mitä alkoholismini oli? Alkoholismini mielestäni oli oman ajattelemisen, sekä asennoitumiseni heikkoutta! 

Mitä minun oli tehtävä?:

  • Myöntää oma heikkous, yksin en selviä elämästäni, olen alkoholisti.
  • Tehdä mennyt selväksi, niin henkisesti kuin aineellisesti. Aina kun se oli mahdollista.
  • Lisätä omaa nöyryyttä, oppia olemaan tyytyväinen sen hetkiseen tilaani.
  • Uskoa parempaan huomiseen, se on minuakin varten.
  • Kiitollisuutta tuleviin pieniin asioihin osuessaan kohdalleni.
  • Tutkia itseäni, on suurta elämän viisautta oppia tuntemaan itseään vaikka vähän.
  • Hyvittää myöskin itseäni.
  • Aloittaa työn tekeminen, parantaakseni elinolojani. 
  • En saanut pelätä epäonnistumisia.
  • Vihan ja suuttumisen tunteet hallintaan.
  • Totuuden etsiminen.
  • Oppia tuntemaan valintojen mahdollisuus.
  • Yksinäisyyden pelon voittaminen.
  • Torjutuksi tulemisen pelon syrjäyttäminen.
  • Itsesäälin nujertaminen
  • Opetella uusia asioita ja oppia todella käyttäytymään
  • Opetella pukeutumaan

 

 Tutustua uusiin asioihin

 Kaikkeen uuteen tekemiseen oli paneuduttava tarmolla. Uuteen siksi, etten osannut vanhoihin totuttuihin asioihin paneutua täydellä tarmolla, että olisin saanut niistä tekemisen ja onnistumisen täyttymystä. Saamattomuuteni oli hirveätä, pieniinkään askareisiin ei ollut liikkeelle saavaa voimaa. Ehkä omat vaatimukseni aiheutti lamaannusta mielessäni. Paljon helpompi oli märehtiä menneen murheilla ja huomisen huolilla. Nämä murheet tekisivät jatkuessaan tuhoja sisälleni, näin rupesin ajattelemaan. Niistä olisi päästävä eroon, mutta miten? Nämä murheet lisäsivät omaa ahdistuneisuutta ja häpeää, lietsoin sitä omissa ajatuksissani tunti tunnilta. Aloin olemaan siinä pisteessä etten kehdannut mennä ihmisten ilmoille, kuin yöllä liikkuen. Tietysti liikuin päivälläkin, mutta ainoastaan niiden asioiden toimissa mitkä oli ehdottoman pakkoja. Kaiken menneen hyväksyminen oli suoritettava heti! 

 Minun oli alettava tutustumaan itseeni, en koskaan käsittänyt omaan itseeni tutustumisen tärkeyttä, joka puute osaltaan pitkitti minunkin nöyrtymistä. Elinhän suurten ennakkoluulojen vallassa enkä näiden asenteiden voimasta nähnyt itsessäni vikoja vaan muut ihmiset olivat syypäitä huonoihin seuraamuksiin ja omasivatkin mielestäni paljon henkilökohtaisia vikoja. 

 Tietysti minun oli yritettävä hyväksyä myös itseni kantavan näitä vikoja, sekä pyrkiä lopettamaan etsiminen muista näitä. Mutta, minulle tekopyhälle alkoholistille joka olen ylpeyden hurskautta kantanut vuosikausia, vaaditaankin todellista sulamista. 

Kärsimys ja mennyt 

 Minulle niin tärkeä persoonallisuuden muutos alkaa oman tekopyhän roudan sulamisella tämän jälkeen pystyn kylvämään suvaitsevaisuuden siemenen itseeni sekä ympäristöön. Näin pääsen niittämään tasaisemman mielenrauhan kasvustoa. Niin kauan kun elin vähänkään itsekkäästi ja olin valmis syyttelemään muita, sekä muita asioita, en saanut menneeltä varmasti rauhaa, kierre jatkui ja hullaantui. Minun kurjuuteni alkoi antamaan periksi  tutustuessani edes vähän itseeni, lisäksi opin tämän myötä omat virheeni tunnistamaan. Aloin helpommin suorittamaan päivittäisiä askareita hyväksymällä itseni, opin olemaan ihminen siinä kuin muutkin. Aloin myös saamaan oikeat mittasuhteet sen hetkiseen tilaani, sillä annoin materiaalille yhä vähemmän arvoa. Tämän arvon alentaminen ei mitenkään ollut helppoa, koska jatkuvasti vaatimukset sisältäni pyrki purkautumaan tekoihin sekä ajatuksiin niistä. Opettelin väkisin tyytyväisyyttä elämääni, sillä olihan tilani paljon parempi, kuin aiemmin juodessa. Uskon totuuteen, että juomisen myötä asiani menevät aina vain huonommaksi mitä ne ovat tällä hetkellä. 

 Menneeseen tulee suhtautua todella oikein, mennyt antaa minulle oikeat suuntaviitat nykyiselle elämälleni, nämä huonot tapahtumat ovat vielä hyvässä muistissa. Havaitsin alkuvaiheessa kuinka typerää on etsiä lapsuudesta tai yleensäkin menneestä vikoja omaan tämän hetkiseen tilaani. Tietenkin ollessani psykologin vastaanotolla ja hoidossa, nämä psykologit pyrkivät ehdoin tahdoin hakeutumaan sinne menneeseen, että saavuttaisin ”psykologisen pelastuksen”. Katsoin terapeutit, sekä psykologit vaarallisiksi, sillä alkoholistina olisin myös riippuvainen heistä hyvin lyhyessä ajassa. 

 En pitänyt ajatuksesta, että ulkopuoliset lähteet olisivat syyllisiä omaan alkoholismiini tai sitten niitä ”löydettäessä” olisi välttämättä edes apua tilanteeseeni. Siksi en myöskään kunnioita terapeutteja, koska he hakevat väärällä tavalla lohdutusta sairauteeni. Aloin itse etsimään sisältäni viestejä joiden seurauksena pääsisin eteenpäin sairauteni hoidossa. Aloin ottamaan harteilleni vastuun omasta itsestäni tapahtui mitä tahansa, lisäksi otin oman elämäni ohjakset haltuuni, enkä koskaan niitä ole luovuttanut edes terapeutille. Muistan, kuinka aika toimii itsestään tehokkaana terapeuttina. Lisäisin, kuinka erehtyvä ihminen saa lahjaksi armon ja anteeksiannon. Minulle riitti useimpien virheellisyyksien paljastuminen, eikä näin ollen ollut syytä kaivaa enemmin näitä ja ruveta analysoimaan löydettäessä niitä. Minulle on aina riittänyt menneiden kärsimysten antamat opetukset, joiden seurauksena tämänkin päivän hyviin tapahtumiin olen päässyt osalliseksi. Menneestä tiedän kaiken, mutten silti pysty sitä muuttamaan. Tulevaisuudesta en tiedä mitään, mutta silti voin sitä muuttaa ja vaikuttaa siihen. Tämä totuus on lisännyt panostamaan enemmän tulevaisuuteen kuin siihen menneen märehtimiseen. Menneen murheet ja huomisen huolet vievät mieleni kaaokseen ja paniikkiin.

Retkahtamisia, yrittämistä uudelleen

 Minulle oli tapahduttava todella kielteisiä ja vahingollisia asioita, sekä tapahtumia ennen kuin aloin ymmärtämään alkoholin olevan näihin osallisena. On käsittämätöntä kuinka paljon täytyy tapahtua oman käsityksen heräämiseen omasta surkeasta tilasta. Saamme lukea lehdistä traagisia murhenäytelmiä alkoholistin (humalaisen) aiheuttamana, lehdet ovat näitä ”pullollaan”. Itsenikin oli menetettävä lähestulkoon kaikki olemassa oleva, ennen kuin havahduin. Mutta havahduin haparoiden, sillä ensimmäisen todellisen tilanteen ymmärtämisen jälkeen silti koettelin alkoholin tuomaa lohdutusta.

 Olen, kuten monet muutkin kaltaiseni päässyt alkoholin määräävästä asemasta elämästäni, vain useiden ”retkahtamisieni” jälkeen. ”Retkahtaminen” tarkoittaa juomista, juomisen alkamista vaikka olin jo lopettanut tämän. Lankesin toistuvasti, mutta silti yritin sinnikkäästi ja periksi antamattomasti voittaa alkoholin voiman yhä uudestaan ja uudestaan. Tämä tie kuluttaa voimia ja saattaa oman elämäni jatkuvaan vaaraan kaikesta mahdollisesta pahasta jota alkoholistille voi sattua.

 Minulla raittiuteni alullepanemisen voimana ja innoittavana lähteenä oli ”pelko”, pelko menettää perheeni. Siis näin myöhemmin ajateltuna ei mikään paras mahdollinen ”syy” alkaa raittius. Ymmärrän ettei minulla ole muita syitä kuin oman itseni vuoksi, minun elämäni. Elämäni jota olen tietoisesti kuluttanut alkoholin voimalla, voimalla johon ei löydy vertailukohtaa. Vaikka minulla olisi syöpä, taistelisin oman elämäni puolesta, mutta alkoholistina (juovana) annan alkoholin voimalle itse vielä vauhtia kun en yritäkään taistella vastaan, vaan vauhditan tuhoani omalla leväperäisellä suhtautumisella viinaan ja sen käyttöön.

Olen alkoholisti, lopun elämääni

Olisi tietenkin ollut erittäin järkevää lopettaa juominen siihen ensimmäiseen kertaan kun havaitsi alkoholin vahingollisuuden, eikä kokea jatkuvaa tuskaa ja ahdistusta, sekä menettää kaikkea. Mutta minun oli, kuten monien kaltaisteni, näin vain on tapahduttava, mentävä tarpeeksi syvälle henkiseen ahdinkoon. Niin syvälle, että tuntee sisäisen hädän ja ahdistuksen voimasta olevansa tulessa, vapisevan ja hikoilevan omaa avuttomuutta. Voin vakuuttaa, on niitäkin harvoja yksilöitä jotka ovat pystyneet aikaisessa vaiheessa lopettamaan juomisensa ja aloittamaan raitistumisen riemun, heidän ei tarvinnut kokea jopa vuosikymmenien juomisen ”helvettiä”. Minun ahdinkoani lisäsi juomisesta aiheutuneet huonot seuraamukset, näidenkään jälkeen en ymmärtänyt tarvitsevani apua. En koskaan käsittänyt kaaoksen keskelläkään, etten yksin koskaan tulisi voittamaan alkoholin tuhoa sisälläni, enkä saavuttamaan uudenlaista elämää johon ei alkoholi sisälly.

 Pystyäkseni ottamaan avun vastaan, sekä luomaan raittiudelleni vakaan pohjan oli minun hyväksyttävä olevani alkoholisti ja lisäksi tämä pystyttävä myöntämään muillekin. Ymmärrän tietysti tänään, ettei suinkaan ole ihmisen heikkoutta myöntäessään olevansa alkoholisti, vaan osoittavansa suurta rohkeutta tehdessään näin. Myös tämä rohkeus on oleva pelastus. Kuitenkaan ensimmäisen ”minä olen alkoholisti” lauseen sanominen ei ollut helppoa, vaan yhtä myrkkyä. Tästä lausumastani sanasta ”olen alkoholisti” tuli minun elämäni raunioihin se perusta jolle pystyin rakentamaan uuden elämän. Myöntäessäni epäonnistuneeni elämässäni saavutin hiukan nöyryyden siementä jota myöhemmin tulin tarvitsemaan runsaasti. Tämän nöyryyden oppiminen auttoi sisäisen tulen hiipumiseen, nöyryys syrjäytti epätyydyttävän elämäni. Nöyryyden avulla saavutin ihmissuhteisiin rakentavaa voimaa, ihmissuhteisiin jotka olin omalla itsekkäällä elämälläni tuhonnut totaalisesti.

Kaiken menettänyt, nöyryys sydämessä

 Ymmärsin tulikivenkatkuisessa taistelussani terveen elämäntavan puolesta, myös itseni hyvittämisen tärkeyden. Olihan minunkin saatava tuloksista nautintoa. Tämä liittyi äärimmäisen pieniin asioihin, ei siis mitään vanhaa autoa vaihdettu parempaan uuteen. Muistan vieläkin vuosikymmenien jälkeen, kuinka ainoa omaisuuteni oli ranteessa, olinhan juuri ostanut komean huippu merkkisen kellon. Tätä katselin vähän väliä kävellessäni kotikulmani mäkeä ylös. Tunteeni myllersi sisälläni mielettömästi, olin tyytyväinen, toisaalta tuli hetkittäin ahneuteni ja piti ajatukseni uudessa autossa, tämäkin pitäisi saada. Mutta meni monia raittiita vuosia ennen kuin sen sain.

 Olin vaipunut niin alas myös aineellisuudessa juomiseni seurauksena, että pystyin tuntemaan onnen täyttymystä saadessani kellon. Tämä on aina muistuttanut minua kuinka pienistä asioista elämäni koostuu ja kuinka niistä minun pitää olla onnellinen. Kuitenkin alitajunnassani uskoin kohdalleni osuvan jotain ”suurta”, kunhan jatkan sinnikkäästi oman itseni kasvattamista. Uskoin tähän ”suuren” osumiseen niin voimakkaasti, että on mahdotonta kertoa sen voimakkuutta, mutta mielestäni ”normaali” ihminen ei sitä koe, eikä ymmärrä elämänsä aikana juuri lainkaan. Siksi ei ymmärrä, koska hänen ei ole ollut tarve laskeutua elämän alkukantaisille juurille sille biologiselle tasolle, jolle alkoholistina olen vajonnut niin henkisesti kuin aineellisestikin.

 Vain menetettyään kaiken, voi tuntea tämän paremman ”huomisen uskon” voiman. Minun oli paremman huomisen toivon keskelläkin pidettävä itseni hyvin nöyränä, etten alkanut haaveilemaan liian suurista ja mahdottomista asioista. Nöyryyteni riitti hyväksymään kohdalleni pienen huoneen, jossa pystyin väsyneenä nukkumaan. Nöyryyteni lisäsi kiitollisuuttani pieniin onnistumisiin kohdallani. Nöyryys turvasi tulevaisuuden kohdalleni.

Uudenlainen elämä, työn alottaminen

 Myös minä kuuluin niihin alkoholisteihin jotka olivat "kokopäivän" juojia. Onneksi en kuitenkaan jaksanut tätä suorittaa vuosikymmeniä kuten monet kaltaiseni tekivät. Tämän ainaisen juomisen seurauksena vieraannuin normaali elämästä ja etenkin työn tekemisestä pelottavan syvälle. Olenhan alkoholistina laiskuuteen tukeutuva ja jopa hakeutuva ihminen, se on minulle jokapäiväistä, nautin siitä, enkä luopuisi siitä mielelläni lainkaan. Kuitenkin ottaessani vastuun omasta elämästäni, tulee minulle työkin velvollisuudeksi. Työn avulla parannan oman elämäni tasoa, tasoa jota mielelläni haaveilen omistavani. Olin kuitenkin juonut niin kauan, että ammattini oli mielestäni unohtunut, enkä uskonut niitä taitoja enää minulla olevankaan. Pelkäsin minulle tarjottavan työn osaamista, myös pelkäsin uudessa työssäni kuitenkin epäonnistuvani.

 Ei ollut helppoa ymmärtää, etten pystyisi mitään oppimaan, ellen ole valmis epäonnistumaan alussa. Minun olisi vain rohkeasti kasattava itseni ja noustava uudelleen yrittämään epäonnistuttuani, minun ei tarvitsisi hävetä tai muuten kaihtaa omaa epäonnistumistani. Jos jatkan tätä epäonnistumisen pelossa elämistäni saavutan passiivisen elämän, enkä ikinä hakeutuisikaan työ elämään. Muistan kuinka vapisin ja hikoilin käsistäni ja kainaloistani ollessani työhaastattelussa. Haastattelu oli vielä kovempi painajainen kuin itse työ sitten oli. Työni opin erittäin lyhyessä ajassa, tulin tunti tunnilta työssäni varmemmaksi ja varmemmaksi. Minä pyrin työssäni täydellisyyteen mutta uskon ettei sitä työnantajani kuitenkaan sataprosenttisesti edes odottanut. Hän hyväksyi minut mahdollisena vasta-alkajana. Jota itse pelkäsin turhaan. Tämä onkin suurempia pelkoja aikuisiän koulussa, joutua vasta-alkajaksi, minun alkoholistin perusylpeys ei tahdo tätä kestää. Siksi minun pitääkin kasvattaa itseäni kohtaamaan tuntematon uusi työ pelottomasti, tämä työ on tarkoitettu vain minua varten, sillä en anna niin paljon painoa menestymiselle, mitä yritänkään. Myös saatuani työtä auttaa se osaltaan syrjäyttämään epätyydyttävän elämäni.

 Vihan tunteet, päästävä eroon

Tunsin paljon juodessani vihan tunteita ja näiden seurauksena ajauduin kaikkeen huonoon jota kohdalleni sitten sattui. Mutta nyt raittiina ollessani nämä tunteet ovat sivuutettava ja aloitettava ensimmäiseksi työ niinen poistamiseksi. Minun on opeteltava asennoitumaan elämäni asioihin oikealla tavalla, etten tuntisi suuttumuksia ja vihan tuntemuksia.

Minulla ja muilla juovilla kavereillani oli tyypillistä juomisen jälkeisenä päivänä peitellä huonoja tapahtumia tutuksi tulleella lauseella, ”saatana tuli taas kännissä hölmöiltyä”. Pakenimme humalan taakse piiloon todellista minää, humala itsessään oli puolustus ja jopa hyväksyttävää meidän kulttuurissamme.Selvin päin oli osattava hillitä itseään, mutta jostain kumman syystä patoutumille (kaikki vihan ja kaunan tunteet) annettiin vallat humalassa purkautua vieläpä hillittömästi. Usein haukuin ihmiset humalassa kun en muuten osannut selvin päin heitä moittia. Humalassa tunsin voivani näin oikeutetusti tehdä. Olemme lukeneet lehdissä perheen isien pahoinpitelyistä lapsiaan tai vaimojaan kohtaan. Lisäksi kaikki murhat ja tapot useimmiten on tehty silmittömän raivon vallassa. Vihassa piilee suunnaton vaara. Siksi minun on muistettava kuinka vihapäissä lausumani sanat ovat kauheita asioita ja vahingoittavat itseäni äärimmäisen kipeästi. Ihmissuhteeni kärsivät käyttäytymiseni seurauksena ja jatkuessaan ajaa minut suureen ja pimeään yksinäisyyteen.

Lisäksi ainainen vihan ja kaunan tunteminen aiheuttaa minulle syvää masennusta ja ahdistuneisuutta. Niistä oli päästävä eroon. Oli opeteltava vihan tunteen sivuuttaminen. Aina kun tunsin vihaa vähäisenkin verran, hoin itselleni etten voi tällaista tuntemusta jatkaa. Kitkin sitä toistuvasti ajattelemalla oikein ja analysoimalla vihan kohteeni tapauksen. Kaiken lisäksi muistutin itselleni kuinka vahingollista viha on minulle, vaikka vihani olisi oikeutettua. Asioiden huonon tilan takia saatan olla myös ärtynyt ja kohdistan tämän helposti kiukustumiseni seurauksena perheenjäseniin, tuttuihini tai jopa vieraisiin ihmisiin. Mutta alkaessani hoitamaan huonossa tilassa olevia asioitani ja saavuttamalla onnistumisia, vaikka vain vähäisiäkin, alan saavuttamaan tyyneyttä. Puhdistaessani mieleni saavutan järkkymätöntä tasapainoa ja alan hallitsemaan kiukkuani, sekä suuttumustani. Minulla oli juomiseni seurauksena paljon asioita rempallaan, mitä milloinkin. Näiden huonossa tilassa olevien asioiden seuraamusten pelossa kasvatin omaa vihaani. Vihan tunteet leimahti pelon kasvaessa. Kun aloin hoitamaan asioitani tarvitsi minun pelätä vähemmin seuraamuksia, alkoi vihan ja suuttumuksen tuntemuskin häviämään. Kunhan hoidan asiani parhaalla mahdollisella tavalla ja elän itselleni rehellisesti, ei ole pelättävää joka horjuttaisi tasapainoani.

Totuuden etsiminen, katkeruus 

Mieltäni sekä ajatuksiani on usein vaivannut suhtautumistapani yhteiskuntaa kohtaan, etenkin silloin juodessani miksei selvänäkin. Minä vihasin omassa katkeruudessa niitä instansseja joista kohdalleni ei ollut suoranaista hyötyä. Hyväksyin kaikki asiat, kunhan itse hyödyin siitä. Katkeruuteni pohjalla häilyi tietysti, etten saanut aina tahtoani näissä asioimissani kohteissa läpi. Minä tapani mukaan yritin kaikkialla alistaa muita tahtooni, jos en onnistunut suutuin ja katkeroiduin, aloin suorastaan tuntemaan vihaa näitä kohteita kohtaan.

Ihmettelin tätä ominaista suhtautumistapaa, joka koko ajan lisääntyi juodessani ja jatkui raittiuden alussa. On selvää, että olosuhteeni missä olen aikani viettänyt, on myös jälkensä jättänyt. Raittiuden alussa on mahdotonta odottaa asioihin parannusta ellen etsi totuutta.

 Ollessani kroonisten valehtelijoiden tai huijarien seurassa vuosia, mihin kuuluu vankila täysin omalla erikoisella tavallaan. Näiden kohtaamisten ja kosketusten jälkeen on vain odotettavissa persoonaani kehittyvän krooninen epäluottamus ihmiskuntaa vastaan, sekä itseäni kohtaan, jonka seurauksena myös masennun helposti. Käytöksessäni alkaa yhä enemmän esiintymään kiukkuisuutta, seurauksena on huono kommunikointi kyky muita kohtaan. Siksi oman itseni terveyden kannalta olisi päästävä tämänkaltaisesta pakkomielteestä eroon tai tuhoutuisin ilman muuta. Mielestäni kannattaisi alkaa etsimään totuutta. Totuuden löytämiseen auttaa olemalla rehellinen. Jos en löydä totuutta kohdaltani saatan luhistua kaaokseen. Minulle riittää kunhan löydän oman totuuden asioista, näin myös alan saavuttamaan oikean suhtautumisen yhteiskuntaa kohtaan, sekä etupäässä itseeni.

Totuuden olemassa olo, sekä etsiminen on kulmakiviä elämässäni. Kaikki ne totuudet joita kavahdan ja koskettavat itseäni julmemmin ovat hyödyllisempiä. Kun aloin löytämään totuutta asioista ja elämästä, tuntuivat nämä löydöt miltei aina uskomattomilta. Totuus on minulle palkinto, totuus on elänyt tietämättäni mukana minussa aina, sillä omat pettymykseni elämäni aikana ovat lisänneet totuuden painoa, mitä nopeammin harhakuvat väistyvät sitä varmempana totuus esiintyy. Minulle totuuden löytäminen onnistui persoonallisen kokemuksen kautta.

Valinnan vapaus, luopumista

 Minun alkoholistinakin olisi tärkeää ymmärtää oma valinnan vapaus elämässäni. Tietysti ajatuksistani valinta on lähdettävä ja siellä osittain suoritettava ennen toteuttamista. Ajatusteni vapautta valinnassani on pidettävä todella ainutlaatuisena asiana. Olenhan alkoholistina aina hyväksynyt tai joutunut hyväksymään tarjottavan mahdollisuuden elämässäni. En ole pystynyt vaikuttamaan vaihtoehtoisuuksiin, koska en ole ollut kiinnostunutkaan omasta elämästäni. On erittäin tärkeää huomata ja ymmärtää oman elämän valintojen tärkeys, sillä näiden seurauksena saavutan todellista nautintoa ja onnen täyttymystä saan elämästäni irti kaiken mahdollisen, joista aiemmin pystyin vain haaveilemaan. Oikeilla valinnoilla sisäinen rauha syrjäyttää ahdistuksen, luopumalla aiemmista huonoista päätöksistä pystyn elämään rauhassa itseni kanssa.

 Näiden valintojeni kautta myöskin parannan omaa itsekunnioitukseni perustaa. Olenhan aivan raittiuteni alussa valinnut vaihtoehdon, jonka seurauksena uhrasin alkoholin, ettei tämä tuhoaisi minua. Kuitenkin kasvaessani raittiuteni seurauksena aloin ymmärtämään lisää valintojeni merkitystä, sekä uhrauksia raittiuteni varmistamiseksi. Minun oli luovuttava tekopyhyydestä, itsesäälistä, suuttumisesta. Näihin minulla ei ollut oikeutta, siksi niistä oli päästävä eroon. Kaiken arvovallan, sekä aineellisen mielipuolisesta tavoittelusta oli myöskin pystyttävä luopumaan. Näiden tekemisieni valintojen seurauksena pystyin ottamaan vastuun omasta huonosta tilastani. Alan tietoisesti ymmärtämään oman valintani vapauden merkityksen, sillä tällä mahdollisuudella, joko elän tai kuolen ennenaikaisesti.

Masennusta, yksinäisyyden pelkoa, vastuun kantamista 

Yritin epätoivoisesti raittiuttani jatkaa mielekkäästi, yritin pitää sitä iloisena asiana, olin kiitollinen siitä. Silti useita kertoja päivässä tunsin voimattomuuden tunteita, kaikki tuntui yhtä-äkkiä mahdottomalta. Masennukseni valtasi minut, tulin ärtyisäksi. Huomasin kuinka oma yksinäisyyden pelko lietsoi näitä voimattomuuden ja masennukseni tunteita. Siinä oli yksi pahimmista vihollisistani. Olinhan ollut toisesta henkilöstä riippuvainen, kaikesta mikä liittyy kodinhoitoon. Nyt joutuessani yksin kaikella tavalla keskeneräisenä, lisäksi omaan huonon keskittymiskyvyn. Olen näiden heikkouksien jäljiltä varmasti tuuliajolla, epävarmuuteni kotona lietsoo yksinäisyyden pelkoa. En saa mitenkään otetta kodin töistä jotka palvelisivat minua. Olen ”pätkäasuja”, tämä osuva nimi lankeaa siksi, että rauhattomuuteni kotona käy sietämättömäksi ja lähden ”johonkin” muualle, minne milloinkin. Tulin hetken päästä kotiin ja taas sama toistui. Olen ymmällä, sillä alan tuntemaan jopa pahinta, kauhua kotonani.

 Olin juodessani ”yksinäinen susi”, ehkä tämä on pohjustanut minuun ”eristäytymisvietin”, vietin siksi, että tämä on todella ollut voimakas juodessani. Nyt raittiina en osaa hakea ystäviä ja ystävyyttä. Olen niin sekaisin että vaikka minulle tarjottaisiin ystävyys en sitä ymmärtäisi ottaa vastaan. Mutta muistan kuinka kotoani en voi mennä karkuun ystävieni luoksekaan, uudet ystävätkään eivät ole ratkaisu, vaikka aluksi näin luulin. Yksinkertaisesti minun oli otettava vastuu omasta elämästäni. Uskon lujasti, kun otin vastuun itse omasta elämästäni, aloin pääsemään irti yksinäisyyden pelosta. Myöskin voittaessani yksinäisyyden pelon avautuu tie aikuistumiselle, sekä mahdollisuus uuden persoonani muotoutumiselle.

 Ja tähän vastuun ottamiseen kuului kaikki askareetkin kotona, lisäksi minun oli kerrottava kaltaisilleni tai jollekin muulle, omalle korkeimmalle voimalle, kaikki havaitsemat virheellisyydet itsestäni. Tämä ripittäytyminen osoitti nöyrtymistä kohdallani. Paljastaessani itseni ja pahimmatkin ongelmat, jotka ovat todellisena vaivana sisälläni jollekulle, saavutan täydellisen vapauden tunteen johon liittyy yksinäisyyden katoaminen. Alan taas kerran tuntemaan kuuluvani jonnekin, pystyn ottamaan vastaan anteeksiannon ja myöskin tätä antamaan.

Yksinäisyyden- ja torjutuksi tulemisen pelko, ammattirakastuja

Yksinäisyyden pelosta on helppo ja hyvä siirtyä torjutuksi tulemisen pelkoon, ehkä tämäkin kiteytyy ystävien ja uusien asioiden hankkimiseen oleellisesti. Oma epävarmuuteni aiheuttaa epäonnistumisen pelon. Torjutuksi tulemisen pelko on näiden seurausta. Kaikki pelot on tuhottava saadakseni elämäni raiteilleen. Joitakin pelkoja ei saa ilman asiantuntevaa apua poistetuksi. On hyväkin joskus pelätä, se kehottaa pakenemaan kun ei ole viisasta jäädä paikalle. Tietenkään ei ole hävettävää tai sairasta pelkoa pelätä pimeitä paikkoja, sekä joitakin eläimiä, eikä myöskään yksinäisyyttä.

Torjutuksi tulemisen pelosta olen kärsinyt elämässäni niin valtaisan määrän, etten malta millään erästä kirjoittamaani vertausta toistaa. Vertauksessa ilmenee juuri tämä vaikeus ja miten paljon tämä pelko voikaan tuhoa elämässäni aiheuttaa. Nimittäin tuhoa siinä merkityksessä, että se rajoittaa elämäni toimintoja ratkaisevasti.

Myös torjutuksi tulemisen pelkoa koin voimakkaimmillaan lähestyessäni toista sukupuolta. Tämä pelko on ollut todellinen este kohdatakseni heitä. Tätä pelkoa osaltaan on saattanut lisätä äärimmäisen heikko itsetuntoni. Heikon itsetuntoni seurauksena alemmuudentuntoni lisääntyy ja alan tuntemaan häpeää itsestäni. Kun itse en uskalla lähestyä näitä ihmisiä, siksi saadessani pankkineidiltä ystävällisen hymyn kuvittelen hänen lähestyvän itseäni rakkauden lumoissa. Alan heti ajattelemaan kuinka hän on kampattavissa omiin tarkoituksiini. Tulen mustasukkaiseksi jos hän hymyilee muille asiakkaille, sillä olen kuvitelmissani rakastunut häneen hänen rohkaisevan hymynsä johdosta. Näin kohtaan elämässäni näitä ystävällisiä ihmisiä, kuten tanssipaikoilla hauskaa pitäviä, jossa myöskin saan kohdalleni heiltä iloista viestintää siitä tanssin ja musiikin mukaansa tempaavasta rytmillisyydestä. Kunhan taas kerran saan ystävällisyyttä tanssikaveriltani, alan pitämään hänestä paljon enemmän, olen rakastunut häneen. Enkä pidä siitä jos hän tanssii muiden kanssa, olen jälleen mustasukkainen. Näin elämässäni nämä kohteet vaihtuvat tunneittain, päivittäin olenhan ammattirakastuja. Tätä titteliä on raskas kantaa, haluaisinhan kohdata todellisen rakkauden. Mutta siihen pääsen vain ottamalla riskejä, pelkäämättä hylätyksi tulemista.

Itsesääli, vihan, ahdistusten tunteelliset itku-ja kyynelvirran kohtaukset

 Muistan, kuinka useiden viikkojen juomisen jälkeen olin menettänyt suuren summan rahaa, tämä sama toistui toistamistaan. Olin todella masentunut laskuhumalan aikana ja soitin veljelleni viimeisillä rahoillani kertoakseni, kuinka tämä oli kaiken loppu ja olin päättänyt mennä Vesijärveen syksypimeän turvissa. Kiittelin veljeäni kaikesta, nuoruutemme yhteisistä hetkistä ja kaikista niistä asioista joita hän oli joutunut puolestani tekemään. Ylistin sitä hyvää kun minunlaista "paskaa" ei ole kenenkään riesana hukuttautumiseni jälkeen. Itkin vuolaasti ja sain veljeni myöskin itkemään oman "aitouteni" seurauksena. Kun suljin puhelimen, vajaan minuutin päästä pyyhin kyyneleet ja suuntasin kavereita kohti joilla tiesin olevan juomista. Mutta veljelläni ei ollut yhtä nopeaa palautumista vaan hän lähti hätääntyneenä minua etsimään toisesta kaupungista asti. Näitä esimerkkejä olisi paljon, mutta uskon sinun tunnistaneen samoja fiiliksiä jo nyt, ettei enempiä kertomuksia tarvita.

 Mutta, on myös hyväksi itsesäälin aiheuttamat "itkukohtaukset", sillä näiden seurauksena purkautuu sisällämme jotakin sellaista, että pystymme taas katsomaan asioita niiden oikeassa valossa. Kuinka usein olemme tunteneet loukatun ylpeytemme aiheuttamat itsesäälin purkaukset. Taikka vihan tunteen ylenpalttisen hekumoinnin aiheuttaman itsesäälin reaktion ja itkut siitä. Olen itsekin itkenyt itseni itsesäälin johdosta liian usein uneen. Jos en olisi koskaan purkautunut näiden itsesäälin aiheuttamien tuskaisten itkujen seurauksena, en varmasti eläisi tänä päivänä. Sanotaan, että ulospäin vuotava haava on helpompi hoitaa (kun sen erottaa). Mutta sisäänpäin vuotavaa ei erota ja on vaikeampi hoitaa. Näin itkiessäni kyyneleeni vuotivat ulospäin ja myöskin tiesin syyn mistä vuotava haavani johtuu. Useimmiten pystyin hillitsemään itkuni tietoni seurauksena. Itkut purkivat monet vihantunteet, jotka olisi purkaumattomina voineet johtaa ties mihinkä vahingontekoon tahansa.

En ymmärtänyt antaa arvoa hyvälle käytökselle, sekä pukeutumiselle

 En koskaan ole osannut antaa arvoa hyvälle käytökselle, sekä pukeutumiselle. Tykkäsin olla ”jätkä” etenkin reilu sellainen. Reiluna ja rehtinä pidin itseäni aina ja muissa en tätä ylevää piirrettä havainnut lainkaan. Totuus oli karmeaa kun havaitsin ettei näitä ominaisuuksia itsessäni ollut murun häivää. Juoma-aikoina, niinä pitkinä vuosina opitut kuvitelmat pinttyivät näkökantaani ja alkoivat olemaan omaa vääristynyttä persoonaani. Siksi niiden havaitseminen kovien ja rehellisten itsetutkiskelujen jälkeen oli vaivalloista. Kaikkein pahimmat kolhut elämässäni sain huonon käyttäytymiseni seurauksena. Tämän puutteen ymmärtäminen ja mitenkä siitä olen aina kärsinyt oli itselleni vaivalloinen tapahtuma raittiinakin aikoina. Kun kohtasin hyvin käyttäytyvän ihmisen nautin ja tunsin mielihyvää kun hän lausui , hei ystäväni , mitenkä olet jaksellut? Olin suruissani kuullessani kuinka kissasi oli jäänyt auton alle. Itse olisin käyttäytynyt kuten piireissäni kasvoin, moi vanha pieru mitenkäs olet puujalkasi kanssa könkännyt, äläkä siitä kissastasi murehdi vanha kirppupesä se jo oli, hyvin jouti. Hyvin käyttäytymisen seurauksena saavutetaan hyväksyminen. Tätä hyväksyntää olen hakenut koko ikäni, olen omaksunut aina väärät keinot saavuttaakseni sitä. Käyttäytymiselläni ja pukeutumisellani on merkitystä halusin ymmärtää tämän tai en halunnut. Laiskuuteni hoitaa omaa henkilökohtaista hygieniaa rajoitti oppimiseni näihin uusiin asioihin. Kaiken uuden oppimisen, pukeutumisen ym. siisteyden esteenä oli vain oma laiskuuteni.