Warning: Creating default object from empty value in /home/alkongel/public_html/components/com_k2/views/itemlist/view.html.php on line 743
Kirjoittanut

Meitä alkoholisteja lähes poikkeuksetta ahdistaa yksinäisyys, jopa ennen kuin juomisemme kehittyi pahaksi ja Ihmiset alkoivat karttaa meitä. Minä ja melkein jokainen meistä kärsii tunteista, ettemme kuuluneet mihinkään olimme joko ujoja tai arkoja emmekä uskaltanut lähestyä toisia ihmisiä tai sitten olimme meluisia seuraa hakevia seuraveikkoja alituisesti vaatimassa huomiota ja toisten seuraa vaikkakin harvoin sitä saimme. Minä en pystynyt eikä monet alkoholistit kyenneet murtamaan raja-aitoja ilman alkoholia, siksi se oli yksi hyvä syy, miksi rakastin alkoholia niin kiihkeästi. Lopulta minut kuten monet kaltaiseni oli lopulta lyöty maahan ja jätetty hirvittävään yksinäisyyteen.

Tuo viina joka lasissa oli kemialliselta koostumukseltaan vain hiukan vettä, happea ja alkoholia pani tuon miehisen miehen polvilleen, orjaksi.

Kirjoittanut

Olen ollut niitä ihmisiä, joka olen sairaudessani etsinyt tietoisesti muista ihmisistä heidän mahdollisesti  omaavia vikoja, tietysti oman näkemykseni perusteella. Kun keskustelin jonkun ihmisen kanssa, ei mennyt aikaakaan, kun huomasin inhoavani tätä. Jostain käsittämättömästä syystä kärsivällisyyteni ja suvaitsevaisuuteni vain loppui, enkä sietänyt häntä, en pitänyt myös hänen käyttäytymisestään keskustelun aikana.

Aloin tarkkaavaiseksi hänen kohdallaan löytääkseni lisää vikoja hänestä. Tämän seurauksena aloin jopa tuntemaan vihan tunteita häntä kohtaan. Sain vaivoin karistettua nämä tuskaiset ajatukset ja tunteet, etenkin vihan tunteet. Halveksuntani lisääntyi häntä kohtaan käsittämättömästä syystä, syystä mitä en täysin ymmärrä vieläkään.

Ehkä tärkein syy on ollut omassa suvaitsevaisuudessani, sillä en ole koskaan voinut avautua ihmisille, jotka ovat olleet minua viisaampia ja lukeneempia, sekä omanneet suuremman tiedon pohjan. Lisäksi olin kateellinen heitä kohtaan mitä he sitten edustivat. Alkaessani lisäämään kärsivällisyyttä ja ymmärtämään erilaisuuden rikkauden aloin kohtaamaan näitä ihmisiä avoimemmin keskusteluissamme.

Minun on tärkeätä muistaa toisesta ihmisestä. Vaikka hän ei mielestäni tiedä paljoa, en saa pilkata ja nauraa hänelle edes omissa ”likaisissa” ajatuksissa, sillä hän myös tietää asioita mistä minä en tiedä puolestani yhtään mitään.