Kirjoittanut

 Menneeseen tulee suhtautua todella oikein, mennyt antaa minulle oikeat suuntaviitat nykyiselle elämälleni, nämä huonot tapahtumat ovat vielä hyvässä muistissa. Havaitsin alkuvaiheessa kuinka typerää on etsiä lapsuudesta tai yleensäkin menneestä vikoja omaan tämän hetkiseen tilaani. Tietenkin ollessani psykologin vastaanotolla ja hoidossa, nämä psykologit pyrkivät ehdoin tahdoin hakeutumaan sinne menneeseen, että saavuttaisin ”psykologisen pelastuksen”. Katsoin terapeutit, sekä psykologit vaarallisiksi, sillä alkoholistina olisin myös riippuvainen heistä hyvin lyhyessä ajassa. 

 En pitänyt ajatuksesta, että ulkopuoliset lähteet olisivat syyllisiä omaan alkoholismiini tai sitten niitä ”löydettäessä” olisi välttämättä edes apua tilanteeseeni. Siksi en myöskään kunnioita terapeutteja, koska he hakevat väärällä tavalla lohdutusta sairauteeni. Aloin itse etsimään sisältäni viestejä joiden seurauksena pääsisin eteenpäin sairauteni hoidossa. Aloin ottamaan harteilleni vastuun omasta itsestäni tapahtui mitä tahansa, lisäksi otin oman elämäni ohjakset haltuuni, enkä koskaan niitä ole luovuttanut edes terapeutille. Muistan, kuinka aika toimii itsestään tehokkaana terapeuttina.

 Lisäisin, kuinka erehtyvä ihminen saa lahjaksi armon ja anteeksiannon. Minulle riitti useimpien virheellisyyksien paljastuminen, eikä näin ollen ollut syytä kaivaa enemmin näitä ja ruveta analysoimaan löydettäessä niitä. Minulle on aina riittänyt menneiden kärsimysten antamat opetukset, joiden seurauksena tämänkin päivän hyviin tapahtumiin olen päässyt osalliseksi.

Menneestä tiedän kaiken, mutten silti pysty sitä muuttamaan. Tulevaisuudesta en tiedä mitään, mutta silti voin sitä muuttaa ja vaikuttaa siihen. Tämä totuus on lisännyt panostamaan enemmän tulevaisuuteen kuin siihen menneen märehtimiseen. Menneen murheet ja huomisen huolet vievät mieleni kaaokseen ja paniikkiin.

Kirjoittanut

Täällä varmasti kannustetaan kaikkia raittiuteen ja raittiuden aloittamiseen. Tiedän miten kipeää on lukea eroamisesta, erottamisesta sekä avioliiton loppumisesta. Siihen emme kannusta, mutta niitä tapahtuu omista syistä joita täällä myös kerrotaan.

Ystäväiseni, saatat tuntea epäonnistuneesi, olet pitkällä matkalla alkoholismiin. Aloita uusi matka, katkaise entinen huono elämä ja aloita uusi matka raittiina elämälle joka ei epäonnistu.

Apua löytyy niille joilla on särkynyt sydän, pelastus löytyy joilla on murtunut mieli. Tähän pitää uskoa, että löytyy parempi huominen!

Olemme ohittaneet Joulun ja joulun jälkeistä aikaa. On Joulun aikana tapahtunut paljon alkoholistin tekemänä vahinkoa ja tuskaa läheisille ”omille rakkaille”. Joulun aikana annettiin poliisilta ja viranomaisilta raportteja valtavista häiriöistä alkoholistien ”juoppojen” tekemänä. On käsittämätöntä kuinka alkoholisti voi suustaan päästää ”minä rakastan teitä”. Mitä rakkautta on alkoholistilla, vain itsekkyyttä ”rakkautta pulloon”.

Kuten itse tein vuosia Juoppona aviomiehenä ja lasten Isänä, tiedän mitä alkoholisti ajattelee ja toimii. Olemme ”samankaltaisia” kaikki alkoholistit niin Suomessa kuin missä maassa vain maailmassa. Emme ole yksin sairastuneet ja tunne helvetillistä poltetta ja ahdistusta sekä henkisiä tuskia. Koemme omantunnon ahdistusta sillä tiedämme kuinka paljon teemme muille ”pahanoloa”.

On aika hieman kertoa omaa selviytymistä, mistä olen avun saanut. Raitistuminen ei ollut helppoa, tunsin useita vuosia suurta ahdistusta henkistä kipua. Johtui osaltaan suurista menetyksistä suurimpia oli oman perheen menettäminen. Olin myös tehnyt huonoja tekoja moraalittomia ja aineellisia aiheuttaen sivullisille valtavaa tuskaa ja häpeää.

Minun raittiuden alku oli vaikeaa, retkahtelin usein ja aloitin uudelleen juomisen vaikka olin lopettanut juomiseni ja päättänyt raitistua. Tietenkään niiden tapahtuessa tulee häpeä jota koin kun epäonnistuin, minun olisi heti pystyttävä lopettamaan syyllisyyden tunteen lisäävä ajatteleminen retkahtamisen johdosta, sillä tämä edes auttaa kärsimystäni ja lisää ahdistusta.

Asiat eivät ole niin huonosti, etteikö niitä vielä huonommaksi juomalla saa. Minun oli kasattava vähäiset voimani joita sillä hetkellä oli. Tekemilläni asioiden määrällä pelkästään ei ole merkitystä elämässäni, vaan niiden laadulla.

Myös minulla raittiuteni alullepanemisen voimana ja innoittavana lähteenä oli ”pelko”, pelko menettää perheeni. Siis näin myöhemmin ajateltuna ei mikään paras mahdollinen ”syy” alkaa raittius. Ymmärrän ettei minulla ole muita syitä kuin oman itseni vuoksi, minun elämäni. Aloitin liian myöhään raittiuden eteen tapahtuvan työn. Minun olisi pitänyt paljon, paljon aikaisemmin niin tehdä. Olimme ajautuneet niin syvälle alkoholismin kurjuuteen koko sakki, että tekojeni seurauksena avioliittomme päättyi. Muistan vuosikymmenien jälkeen, kuinka katsoin ikkunasta muuttokuormaa joka lähti pihasta vieden rakkaimpani lopullisesti kauas pois. Itkin illalla vuolaasti, itkin vuolaasti useita vuosia itseni uneen.

Tiesin AA-ohjelmasta, koska Isäni oli tämän tuonut meidän pikku paikkakunnalle. Minä vuosikymmeniä tämän jälkeen menin sinne ja huomasin kuinka paljon oli tuttuja. Siis oli helppoa käydä, myös jatkossa. En kuitenkaan onnistunut vaan aloin juomaan usein ja taas aloin raittiuden AA:ssa. Kävin katkoilla muutaman kerran, aloin uskovaiseksi saavuttaakseni raittiuden.

Epäonnistuin kaikissa tekemisissäni kunnes myönsin olevani alkoholisti, sain sisälleni ensi heräämisen hengenelämän alueella. Tämä on tärkeä askel raittiuden tiellä. Se on sanoakseni ensi askel, lahja ensi heräämiselle. Ja saadakseni lisää näitä hengenelämän lahjoja on minun kyettävä jatkamaan raittiuttani. Minun on pystyttävä luopumaan entisestä elämästäni, elämäni joka ei onnistunut, siihen uuteen elämään jolla on mahdollisuus onnistua missä olosuhteissa tahansa.

On tuttua kuinka alkoholistilta (juovalta) puuttuu selkeä ja johdonmukainen ajattelukyky. Siksi myös on mahdotonta odottaa alkoholistin omakohtaista näkemystä alkoholisoituneesta persoonastaan. Siinä kärsisi samalla oma imagokin (rehti, hyvä puoliso), ehkä sitä ei olisi muutenkaan myöntäessään avun tarpeen. Siksi lähimmäisen tarjoama tuki alkoholistille on tärkeää pyrittäessä selvittämään hoidon tai avun mahdollisuus.

Ystäväiseni HAE APUA! kokeile AA:ta tai muita avunlähteitä.

 

Kirjoittanut

 Olen elämässäni hukannut paljon kaikenlaista mukavaa, koska olen pelännyt tekeväni erehdyksiä. Hakeuduin mieluummin joukkueurheilun pariin pelätessäni erehdyksien kautta tulevia häviöitä yksilö lajissa. Alkoholistina arkuuteni epäonnistumisiin on lujana kosketuksena kaiken uuden yrittämisen tiellä. Epäonnistumisen pelossa en pysty kokeilemaan, sekä opettelemaan mitään uutta, vaikka olisin siitä kiinnostunutkin. Alkoholistina minun pitää raittiuteni alussa, miksei myös edetessä, pyrkiä etsimään kaikkea mielekästä tekemistä. Nämä uudet kokemukset rakentavat raittiuden mielekkyyttä.

 Ehkäpä olen juonut niin kauan, että ammattini on unohtunut itseltäni tai taidot ovat muuten ruostuneet. Miksi minun olisi pelättävä uuden työn epäonnistumista jos tätä minulle tarjotaan. En pysty mitään oppimaan, ellen ole valmis epäonnistumaan alussa. Minun on vain rohkeasti kasattava itseni ja noustava uudelleen yrittämään epäonnistumisen jälkeen, minun ei tarvitse hävetä tai muuten kaihtaa omaa epäonnistumista. Jos jatkan tätä epäonnistumisen pelossa elämistä saavutan varmasti passiivisen elämän tavan. Saavutan epäonnistumisen pelosta, onnistumisen pelon, jollen etsi mitään uutta.

 Raittiuttani tarpeeksi saatuani halusin ostaa tietokoneen, vaikka en ymmärtänyt siitä mitään. Mutta tarvitsin työni puolesta tätä tietokonetta, joten päätin hankia tämän siitä huolimatta. Menin liikkeeseen jossa laitteita myytiin, myyjä tiedusteli koneen ominaisuuksia joita tarvitsin työssäni. Minä kerroin, etten ymmärtänyt laitteesta yhtään mitään. Hänen katseensa kertoi minulle, kuinka olin tosi hölmö, hankkia kone vaikkei ymmärtänyt siitä mitään. Maksoihan hankkimani laitekin niin paljon, ettei sitä kenenkään pitäisi hankkia huvikseen. Mutta kone hankittiin ja monien tuskien, sekä epäonnistumisien kautta opin koneen täydellisen käytön. En saanut apua mistään opin tämän järkähtämättömän periksi antamattoman tahtoni kautta oppia jotakin uutta. Kun sitten vuosien päästä menin samaan liikkeeseen vaihtamaan konetta tehokkaampaan uuteen. Myyjä tuli ovelle vastaan tervehtien, sekä lausuen kuinka piti minua ensimmäistä konetta hankkiessani ajattelemattomana. Mutta jatkoi antavansa kunnioituksen oppimalleni asialle oman periksi antamattomuuteni vuoksi.

 Minä en pelännyt silloinkaan olemista vasta-alkajana. Tämä onkin suurempia pelkoja aikuisiän koulussa, joutua vasta-alkajaksi, minun alkoholistin perusylpeys ei tahdo tätä kestää. Siksi minun pitääkin kasvattaa itseäni kohtaamaan tuntematon uusi asia pelottomasti, se on tarkoitettu vain minua varten, sillä en anna niin paljon painoa menestymiselle, mitä yritänkään.

Kirjoittanut

 Olen kertonut kuinka minun oli muistutettava itseäni kerta kerran jälkeen olevani alkoholisti ja kuinka tämä rajoitti elämääni eri tavoin. Myös tavatessani kaltaisiani toistimme samoja asioita väsymättömästi omissa keskusteluissamme. Jos halusin oppia uudenlaisen elämäntavan oli minun alettava sinnikkäästi toistamaan parempia uusia asioita itselleni. Oli opittava löytämään asioiden totuus, sekä ruvettava hakemaan tietoisesti tietoa. Näitä löytäessäni oli minun niitä toistettava pystyäkseni nämä hyvät asiat sisäistämään itseeni. Myös minun oli muistutettava itseäni menneen huonoilla asioilla, etten koskaan elämässäni niihin enää lankeaisi.

 Uskon tähän toistamisen voimaan, kuinka sen avulla loppujen lopuksi sisäistän uudet ajatukset mieleeni. Myös kaltaisteni seurassa tämän toistamisen tapahtuma korostuu kerta kerralta. Jos haluan päästä irti huonosta tavasta, toistan yritykseni yhä uudelleen periksi antamatta, lannistumatta hetkeäkään, kunnes toistaminen voittaa huonon elämäntavan. Muistan kuinka lapsena opettelin koululäksyjäni toistamalla lauseita, kunnes opin sen jopa ulkoa. Minä tulen varmasti voittamaan huonot elämäntapani, kunhan jatkan sinnikkäästi hyvien asioiden toistamista. Kun olen päättäväinen oikean asian suhteen, voitan varmasti toistamalla kyllin useasti.

 On kuitenkin muistettava toinenkin puoli, sillä on lähes yhtä tärkeää toistaa mielessään niitä huonoja seuraamuksia kohdallani, että saavuttaisin varoittavan tunteen sisääni. Kohtaamalla tilanne missä minun ei olisi suotavaa olla, varoittaisi minua toistettu huono asia sisältäni ja voisin sopeutua näin oikein kohtaamiseen.

 Joskus minua harmitti toistaminen toistamistaan, häpesin sitä ajoittain kutsumalla sitä jankutukseksi. Onneksi periksi antamaton sitkeyteni tuotti kuitenkin tulosta jonka itsekin havaitsin, tämä lisäsi halukkuuttani jatkamaan oppimistani uudenlaiseen elämään toistamisen avulla.

Ei tarvitse hävetä toistamista minunkaan, sillä toistamisella on ihmiskunta opetettu.
Toistamisessa on voimaa!

Kirjoittanut

Olisi ollut erittäin järkevää lopettaa juominen siihen ensimmäiseen kertaan kun havaitsi alkoholin vahingollisuuden eikä kokea jatkuvaa tuskaa ja ahdistusta, sekä menettää kaikkea. Mutta minun oli, kuten monien kaltaisteni näin vain on tapahduttava mentävä tarpeeksi syvälle henkiseen ahdinkoon. Niin syvälle, että tuntee sisäisen hädän ja ahdistuksen voimasta olevansa tulessa vapisevan ja hikoilevan omaa avuttomuutta. Voin vakuuttaa on niitäkin harvoja yksilöitä jotka ovat pystyneet aikaisessa vaiheessa lopettamaan juomisensa ja aloittamaan raitistumisen riemun heidän ei tarvinnut kokea jopa vuosikymmenien juomisen ”helvettiä”. Minun ahdinkoani lisäsi juomisesta aiheutuneet huonot seuraamukset, näidenkään jälkeen en ymmärtänyt tarvitsevani apua. En koskaan käsittänyt kaaoksen keskelläkään etten yksin koskaan tulisi voittamaan alkoholin tuhoa sisälläni enkä saavuttamaan uudenlaista elämää johon ei alkoholi sisälly.

 Pystyäkseni ottamaan avun vastaan, sekä luomaan raittiudelleni vakaan pohjan oli minun hyväksyttävä olevani alkoholisti ja lisäksi tämä pystyttävä myöntämään muillekin. Ymmärrän tietysti tänään, ettei suinkaan ole ihmisen heikkoutta myöntäessään olevansa alkoholisti, vaan osoittavansa suurta rohkeutta tehdessään näin. Myös tämä rohkeus on oleva pelastus. Kuitenkaan ensimmäisen ”minä olen alkoholisti” lauseen sanominen ei ollut helppoa, vaan yhtä myrkkyä. Tästä lausumastani sanasta ”olen alkoholisti” tuli minun elämäni raunioihin se perusta jolle pystyin rakentamaan uuden elämän. Myöntäessäni epäonnistuneeni elämässäni saavutin hiukan nöyryyden siementä jota myöhemmin tulin tarvitsemaan runsaasti. Tämän nöyryyden oppiminen auttoi sisäisen tulen hiipumiseen, nöyryys syrjäytti epätyydyttävän elämäni. Nöyryyden avulla saavutin ihmissuhteisiin rakentavaa voimaa, ihmissuhteisiin jotka olin omalla itsekkäällä elämälläni tuhonnut totaalisesti.

Minun kurjuuteni alkoi antamaan periksi  tutustuessani edes vähän itseeni, lisäksi opin tämän myötä omat virheeni tunnistamaan. Aloin helpommin suorittamaan päivittäisiä askareita hyväksymällä itseni, opin olemaan ihminen siinä kuin muutkin. Aloin myös saamaan oikeat mittasuhteet sen hetkiseen tilaani, sillä annoin materiaalille yhä vähemmän arvoa. Tämän arvon alentaminen ei mitenkään ollut helppoa, koska jatkuvasti vaatimukset sisältäni pyrki purkautumaan tekoihin sekä ajatuksiin niistä. Opettelin väkisin tyytyväisyyttä elämääni, sillä olihan tilani paljon parempi, kuin aiemmin juodessa. Uskon totuuteen, että juomisen myötä asiani menevät aina vain huonommaksi mitä ne ovat tällä hetkellä. 

Kirjoittanut

 Minulle niin tärkeä persoonallisuuden muutos alkaa oman tekopyhän roudan sulamisella tämän jälkeen pystyn kylvämään suvaitsevaisuuden siemenen itseeni sekä ympäristöön. Näin pääsen niittämään tasaisemman mielenrauhan kasvustoa. Niin kauan kun elin vähänkään itsekkäästi ja olin valmis syyttelemään muita, sekä muita asioita, en saanut menneeltä varmasti rauhaa, kierre jatkui ja hullaantui. Minun kurjuuteni alkoi antamaan periksi  tutustuessani edes vähän itseeni, lisäksi opin tämän myötä omat virheeni tunnistamaan. Aloin helpommin suorittamaan päivittäisiä askareita hyväksymällä itseni, opin olemaan ihminen siinä kuin muutkin.

Aloin myös saamaan oikeat mittasuhteet sen hetkiseen tilaani, sillä annoin materiaalille yhä vähemmän arvoa. Tämän arvon alentaminen ei mitenkään ollut helppoa, koska jatkuvasti vaatimukset sisältäni pyrki purkautumaan tekoihin sekä ajatuksiin niistä. Opettelin väkisin tyytyväisyyttä elämääni, sillä olihan tilani paljon parempi, kuin aiemmin juodessa. Uskon totuuteen, että juomisen myötä asiani menevät aina vain huonommaksi mitä ne ovat tällä hetkellä. 

 Menneeseen tulee suhtautua todella oikein, mennyt antaa minulle oikeat suuntaviitat nykyiselle elämälleni, nämä huonot tapahtumat ovat vielä hyvässä muistissa. Havaitsin alkuvaiheessa kuinka typerää on etsiä lapsuudesta tai yleensäkin menneestä vikoja omaan tämän hetkiseen tilaani. Tietenkin ollessani psykologin vastaanotolla ja hoidossa, nämä psykologit pyrkivät ehdoin tahdoin hakeutumaan sinne menneeseen, että saavuttaisin ”psykologisen pelastuksen”. Katsoin terapeutit, sekä psykologit vaarallisiksi, sillä alkoholistina olisin myös riippuvainen heistä hyvin lyhyessä ajassa. 

 En pitänyt ajatuksesta, että ulkopuoliset lähteet olisivat syyllisiä omaan alkoholismiini tai sitten niitä ”löydettäessä” olisi välttämättä edes apua tilanteeseeni. Siksi en myöskään kunnioita terapeutteja, koska he hakevat väärällä tavalla lohdutusta sairauteeni. Aloin itse etsimään sisältäni viestejä joiden seurauksena pääsisin eteenpäin sairauteni hoidossa.

Aloin ottamaan harteilleni vastuun omasta itsestäni tapahtui mitä tahansa, lisäksi otin oman elämäni ohjakset haltuuni, enkä koskaan niitä ole luovuttanut edes terapeutille. Muistan, kuinka aika toimii itsestään tehokkaana terapeuttina. Lisäisin, kuinka erehtyvä ihminen saa lahjaksi armon ja anteeksiannon. Minulle riitti useimpien virheellisyyksien paljastuminen, eikä näin ollen ollut syytä kaivaa enemmin näitä ja ruveta analysoimaan löydettäessä niitä.

Minulle on aina riittänyt menneiden kärsimysten antamat opetukset, joiden seurauksena tämänkin päivän hyviin tapahtumiin olen päässyt osalliseksi.

Menneestä tiedän kaiken, mutten silti pysty sitä muuttamaan. Tulevaisuudesta en tiedä mitään, mutta silti voin sitä muuttaa ja vaikuttaa siihen. Tämä totuus on lisännyt panostamaan enemmän tulevaisuuteen kuin siihen menneen märehtimiseen. Menneen murheet ja huomisen huolet vievät mieleni kaaokseen ja paniikkiin.

Kirjoittanut

Joulun jälkeen on monella alkoholistilla itsetuhoisia viettejä ajatuksia lopullisesta, itsemurhasta. Sanakin itsessään luo kylmiä väreitä on erittäin surullista, kun läheisemme ajautuu juomisessa näin pitkälle.

Myös, Joulun jälkeen monet alkavat avioliiton hajoamisen pelossa hakemaan apua. Juominen on aiheuttanut vakavan kriisin perheeseen, muut perheenjäsenet ovat saaneet tarpeeksi juopon lupauksiin ja alkaneet harkitsemaan vaihtoehtoa tulevaisuuteen, nimittäin avioeroa.

Avun hakeminen ei ole helppoa masentuneelta alkoholistilta, myöskään alkoholisti ei voi täydellisesti ymmärtää omaa tilaansa heikon henkisen sekä fyysisen tilansa takia. Siksi alkoholistin kieltäminen juomisen aiheuttamista vaikeuksista on mielisairauden asteista, alkoholisti voi kieltää tilansa aina kuolemaan asti!

Apua läheisille, monet ovat jyrkkiä avun antamiseen pettyneitä, kun apu ei kelpaa. Tuttu ajatus, ei juoppoa voi raitistaa tai auttaa, itse juopon pitää raitistua, niinpä jotenkin tämäntapaista ajattelua esiintyy.

Joskus kauan sitten meitä oli kolme veljestä, kaksi raitistunutta jo nuorempana. Yksi veljemme joi luvattoman paljon, aiheutti läheisille kaikkia tuttuja ongelmia juopon tekemänä. Keskustelimme luonnollisesti toisen veljen kanssa mitä voisimme tehdä ja auttaa. Toinen veljistä oli jyrkkänä, että ei voi auttaa, jos juova veljemme ei itse halua lopettaa. Minä olin herkempi kärsin veljemme joutumisesta alkoholismiin.

Aloin soittelemaan useasti juovalle veljellemme, koska asuin 300 km päässä veljestäni. Aloin puhumaan veljen tuskaisilla hetkillä, kuinka voisi saada apua kuten minäkin. Soittelimme usein ja palasimme samoihin raittiuden mahdollisuuksiin ja avun saamiseen.

Viimein eräällä puhelin keskustelun aikana veljeni itki ja sanoi voitko tulla mukaan AA-kerhoon? Kerroin tulevani läksin heti hänen luokseen, juttelimme paljon ennen menemistä. Hän saavutti jonkinlaisen tasapainon henkiseen kurjuuteen. Niin pystyimme menemään AA-kerhoon, olin hänen tukenaan useille AA- käynneille, veljeni oli raittiina yli kaksi vuotta.

Olen usein miettinyt, ellen olisi ollut kiinnostunut läheisestäni ei veljeni olisi niillä heikoilla voimillaan masennuksen ahdistamassa tilassa mitenkään saamaan itsestään irti hakemaan apua saatika menemään avun lähteelle.

Myös, olen ajatellut, miten tärkeästä tuesta laiminlöin veljeäni kohtaan, en koskaan tukenut raittiuden aikana häntä, alkoholisti tarvitsee tukea myös raittina olemiseen. Oli itsestään selvää, veljeni on selvinnyt, näin ajattelin.

Tänäänkin läheisemme tarvitsee meidän tukea ja mahdollista apua, älä ole Juudas ja kiellä sitä! Ojenna läheisellesi arvokas käden ojennus, johon voi tarttua luottavaisena.

Kirjoittanut

Alkoholistin kamalampia suhtautumisia omaan perheeseensä mielestäni olisi joustamattomuus ja jääräpäisyys. Olen aina pelännyt muutoksia elämässäni, koska nämä sotkisivat oman rutiinin mihin olen rakastunut, siksi pidänkin siitä kynsin hampain, jääräpäisesti kiinni. Kotonani vaimoni mielipiteitä en halua kuunnella, ellei niillä ole yhteyttä omien ennakkokäsityksieni kanssa. Teen tietoisesti riidan vaimoni ilmaistessa näkemyksiä, jotka eivät käy yksiin mielipiteeni kanssa. Suuttuessani alan huutamaan ja käyttäytymään uhkaavasti, mielestäni haluan ehdottomasti alistaa perhettäni oman näkemykseni ja elämäntapani taakse. Alkoholistina en ymmärrä keskinäisen kunnioituksen merkitystä, jonka avulla pystyisin saavuttamaan yhteisymmärryksen perheessäni.

Keskustelu kosketus on lähes mahdottomuus alkoholistille, puhumattakaan järkevästä, sekä rakentavasta ajatusten vaihdosta, se on varmasti sula mahdottomuus. Alkoholistille jääräpäisyys joustamattomuudessa on todellinen vitsaus elämässään, ehkäpä sairaus sairauden sisällä. Luulen jääräpäisyyden lähtevän omasta ajattelustani, sekä sitä myöten leviävän muualle elämäni alueille. Nämä tapahtumat siellä kotonani varmasti kylvää ikävystymisen, ahdistuksen, masennuksen ja pahan olon siemenen kaikkiin perheenjäseniin. Varmasti lapseni, miksei vaimonikin näillä alistamisilla saavuta heikon itsekunnioituksen. Jos lapseltani myös vaimoltani kiellän omien mielipiteiden kannustavan tapahtuman, rakennan heidän tulevaisuudesta pelkoihin nojaavan rakennelman, jota itse alkoholistina poden hirmuisesti.

Minun elämä perustuu alkoholistina kaiken kokevana pelkona, pelko on elämässäni suurin syy alkoholismiini ja yleensä juomiseeni. Näillä alistamisillani, sekä joustamattomuudellani siirrän lapsiini saman sairauden kuin itselläni on, ehkäpä tässä on perussyy alkoholismin sukurasitteelle. Ehkei tämä johdu niinkään geeneistä vaan ennemminkin elämän olosuhteista missä kasvunsa saavuttaa. Sairaus tarttuu, siihen sairastuu koko perhe, alkoholisti pitää siitä huolen omalla jääräpäisyydellään.

Ajatellessani tällaisen elämän ympäristön vaikutuksessa kasvanutta nuorta, kuinka hänestä helposti tulee perinnöllinen alkoholisti. Mielestäni hänelle on tällaisen Isän tai Äidin kasvatuksellisena kasvuympäristönä annettu perinnöksi samat alkoholismin henkiset  oireet, jotka ovat koko perhettä hallinneella vanhemmalla alkoholistilla. Kun sitten tällainen ahdistunut, alemmuudentuntoinen, heikolla itsetunnolla varustettu nuori ottaa ensimmäisen humalansa, saavuttaa hän juomisen tuntemuksena heikon, mutta silti kiihottavan ylemmyyden tunteen. Hän tuntee, kuinka ahdistus väistyy humalaan tultaessa. Jatkaessaan tätä juomistaan alkaa hän helposti, sekä tietoisesti poistamaan alemmuuden tunteen, myös vahvistamaan heikkoa itsetuntoaan. Hän alkaa tuntea alkoholin vaikutuksessa parempaa tuntemattoman kohtaamiskykyä. Tämä lapsi ryyppäsi samoihin asioihin, kuin vanhempansa, uskon vahvasti hänen olleen ensimmäisestä ryypystä alkoholisti, siis riippuvainen alkoholiin. Mutta ymmärrän, vasta vuosien ehkä vuosikymmenien jälkeen tämä selviää hänelle, sekä tietysti aikaisemmin ympäristölle.

Jatkan tätä tarkastelua kohdaltani, sekä jääräpäisyyteni sairautta. Minähän vieroksutan kaiken elollisen tällä suhtautumistavallani ympäriltäni. Lisään varmasti rakkauden kuolemista itsestäni, sekä muiden kohdistamisessa puoleeni tätä kalleinta elämän eliksiiriä. Joudun jälleen eristäytymään elämän asenteeni vuoksi. Masennukseni lisääntyy, kaiken menettämisen pelko tarttuu mieleeni, näiden seurauksena alan yhä enemmän tarkkailemaan ympäristöäni, jääräpäisyyteni ja alistamisvimmani lisääntyy. Tekojeni tuloksena perheeni kokee elämänsä vaikeammaksi, sekä ahdistuneeksi päivä päivältä lisääntyen. Jos perheeni haluaa vapautta, on heidän ehdottomasti vastustettava tyrannia. Tämäkin seuraa ennemmin tai myöhemmin. Viimeistään silloin kun lapset ovat kasvaneet isoimmiksi ja vahvemmiksi.

Kun ajattelen sitä mahdottomuutta lähestyä itseäni toisten ihmisten taholta, sekä ennen kaikkea ammattiauttajien vaikeutta saada itseäni avautumaan. Luulen perin pohjin miettiessäni tätä suhtautumistapaani näihin ammattiauttajiin lähtevän kyvyttömyydestäni sietää heidän tietonsa määrää. Kaikki mikä viittaa aivoihin ja lukeneisuuteen, oppimiseen yleensä luo kauhua, sekä sulkeutuneisuutta sisälläni. Yksinkertaisesti pelkäsin kohdata sellaista mitä ei voinut käsin kosketella. Joustamattomuuteni, sekä jääräpäisyyteni ei hyväksynyt sitä mitä en voinut nähdä. Tällä näkyvällä olisi ollut ainoastaan mahdollisuus rikkoa omat väärät mielipiteeni. Pelkoni olevani väärässä ajaa sulkeutuneisuuteen, olenhan niitä ihmisiä joiden pitäisi ymmärtää, että pystyäkseni päästämään sisälläni olevan ahdistuksen ulos, sen alkavan avaamalla oven sisäänpäin.  

Kirjoittanut
Myös minulla raittiuteni alulle panemisen voimana ja innoittavana lähteenä oli ”pelko”, pelko menettää perheeni. Siis näin myöhemmin ajateltuna ei mikään paras mahdollinen ”syy” alkaa raittius. Ymmärrän nyt ettei minulla ole muita syitä kuin oman itseni vuoksi, minun elämäni. Aloitin liian myöhään raittiuden eteen tapahtuvan työn. Minun olisi pitänyt paljon, paljon aikaisemmin niin tehdä.
 
Olimme ajautuneet niin syvälle alkoholismin kurjuuteen koko perhe, että tekojeni ja jatkuvan juomiseni seurauksena avioliittomme päättyi. Muistan vuosikymmenien jälkeen, kuinka katsoin ikkunasta muuttokuormaa, joka lähti pihasta vieden rakkaimpani lopullisesti kauas pois. Itkin illalla vuolaasti, itkin vuolaasti useita vuosia itseni uneen.
 
Elin harhassa, että saisin perheeni takaisin ”joskus”, no jatkoin juomista entistä enemmän, kun ei ollut ”vastuita” pidättelemässä. En koskaan saanut perhettä takaisin, menetykset olivat lopullisia, ystäväiseni näin voi käydä.
 
Tiesin AA-kerhosta, koska tuttuja kävi siellä, pikkupaikkakunnan asiat tuntevat kaikki asukkaat. Minäkin astuin AA-kerhon ovesta viimein sisään, havaitsin, kuinka paljon oli tuttuja. Siis oli helppoa käydä, myös jatkossa. En kuitenkaan onnistunut vaan aloin juomaan usein ja taas aloin raittiuden AA:ssa. Kävin katkoilla muutaman kerran, aloin uskovaiseksi saavuttaakseni raittiuden.
 
Olen katunut usein, etten aloittanut raittiuden työtä ajoissa, kun minulla oli huonoja seuraamuksia! Tiedän että on maksullisia ja maksuttomia avun lähteitä, minä pääsin raittiudesta ja uudesta elämäntavasta kiinni maksuttomilla palveluilla ja avuilla.
Minulla oli tukihenkilö (hyvä kaveri) joka lähti mukaan, en yksin olisi koskaan osannut masennuksen vaikutuksessa hakeutua avun lähteisiin. Ojennetaan auttava käsi johon voisi läheisemme tarttua!
 
Voit osallistua keskusteluun niin halutessa tai tutustua muiden kommentteihin Facebookissa
Kirjoittanut

Olen aina kokenut voimakkaana sellaiset kuolemattomat lauseet, jonkun nimekkään ihmisen lausumana. Kaikenlainen filosofointi ja sen ympäriltä tietoinen voiman hakeminen omaan avuttomaan tilaani kohdistuen ei kuitenkaan tuottanut tulosta. Vaan minulle alkoi selviämään, etten voinut yksistään onnistua näiden aforismien ja filosofointien toistuvien yritysten jälkeen. Aloin ymmärtämään, ettei näiden lauseiden voima riitä muutoksen tapahtumiseen itsessäni. Havaitsin kokevani suurta voiman puutetta, jonka avulla olisin saanut elää. Tutkiessani tilannetta rehellisesti ja avoimesti ymmärsin, etten missään olosuhteissa itse omin voimin tähän kykene vaan sen on oltava itseäni suurempi voima jonka avulla pystyn elämään.

Tämä voima antaa minulle etsimäni elämän avaimen jolla voin avata oven kauan etsimääni elämän lähteelle. Sieltä saan ammentaa itselleni sopivat eväät matkalleni uuteen elämään. En milloinkaan tielläni saa hukata tätä itseäni suurempaa voimaa muutoin menetän avaimen elämään. 

Elämään kuuluu useita erilaisia paikkoja sen mukaan myös tilanteita joihin minun pitäisi suhtautua "normaalisti". Kuitenkin minulle on suuria vaikeuksia kohdata tilanteet joissa on alkoholi jollain tapaa esillä. Näihin varmasti törmään omassa elämässä, sillä kaikkia paikkoja ei voi kiertää missä tätä ainetta on esillä. Olen kuitenkin alkuvaiheessa (raittius) määrätietoisesti tämän aineen kohtaamista välttänyt. En ole mennyt sinne missä olen tiennyt tätä olevan. Olen joutunut eristäytymään tietoisesti, mutta olkoon hyväksyttävää alkuunsa.

En pysty karttamaan tätä kohtaamista ellen tosiaan eristäydy elämältä sillä kohtaan varmasti asian päivittäin jollain tavalla. Jos minulla on ainainen pelko aloittaa juominen kohdatessani tapahtuman jossa on alkoholia tarjolla. On minussa todella jotain pielessä oman hengenelämäni alueella, oma alkoholistinen mieli on iskostunut päällimmäiseksi. Minun on alettava rakentamaan elämäni rakennuspalikoilla uutta, että pystyisin tämän kohtaamisen vaivatta tehdä. Sillä tähän on pystyttävä ennemmin tai myöhemmin.

Sivu 1 / 9