Alkoholismi, jota on esiintynyt jo vuosisatoja, on ollut ihme kyllä hyvin vaikeasti määriteltävissä. Nauttiessaan alkoholipitoisia juomia alkoholiongelmainen osoittaa poikkeavaa käyttäytymistä kielteisiä seurauksia aiheuttavan liikakulutuksen muodossa. Näistä kielteisistä seuraamuksista huolimatta alkoholisti jatkaa juomista. Normaalisti ihminen lopettaa toiminnan, josta hänelle on haittaa, mutta me alkoholistit emme kykene lopettamaan alkoholin juontia. On tämän kykenemättömyyden johdosta ollut kielteisiä ajatuksia ympäristöstä alkoholistia kohtaan, ajateltiin jumalan rankaisevan heitä jostain syystä tai heitä pidettiin heikkoluonteisina. Psyykkisesti häiriintyneinä, moraalittomina jne. Tiedämme tänä päivänä kuinka alkoholismi on sairaus, sekä alkoholismi on oire taustalla olevista sosiaalisista ja psyykkisistä epäkohdista.
Kieltäminen on raskas osa sairaudesta. Kieltäminen on puolustuskeino, jonka alkoholisti on rakentanut suojaamaan ryyppäämistään, joka on muodostunut hänelle tärkeämmäksi kuin mikään muu. Kieltäminen tapahtuu sekä tietoisella, että tiedostamattomalla tasolla, niin älyllisesti kuin tunnepohjaisestikin. Alkoholisti ei kykene tunnistamaan omia oireitaan eikä hän ymmärrä että tapahtumat, jotka näennäisesti eivät mitenkään liity alkoholiin, voidaan yhdistää hänen juomiseensa. Tämä on hänelle käsittämätöntä, koska oma puolustusmenetelmä estää häntä näkemästä tosiasioita. Tämä saa hänet valehtelemaan, sekä itselleen että muille.Tämä saa hänet menettämään yhteyden aitoihin tunteisiinsa ja tukeutumaan alkoholin synnyttämiin' »kemiallisiin» tunteisiin. Alkoholisti ei halua ymmärtää, että hänen kypsymättömyytensä johtuu alkoholista, että monet hänen ruumiillisista sairauksistaan ovat alkoholin aiheuttamia ja että hän myös vahingoittaa toisia mielettömästi.
Kieltäminen on mielisairaudenasteista, alkoholisti voi kieltää tilansa aina kuolemaan asti!
