Lääketieteessä alkoholismi määritellään alkoholin pakonomaiseksi, runsaaksi käytöksi, johon liittyy taipumus annostuksen suurentamiseen. Suomessa alkoholisteja arvioidaan määritelmästä riippuen olevan n. 30 000-100 000 ja suurkuluttajia sitäkin enemmän. Alkoholismi on vakava sairaus, joka johtaa ennenaikaiseen kuolemaan, fyysisiin, psyykkisiin ja taloudellisiin ongelmiin sekä ihmissuhdevaikeuksiin. Miksi alkoholista on kaikista haittavaikutuksista huolimatta niin vaikeaa päästä eroon? Entä miltä raittius tuntuu lukuisten viinanhöyryisten vuosien jälkeen?
Alkoholismi on siis vakava sairaus, joka johtaa hoitamattomana ennenaikaiseen kuolemaan. Alkoholisti on tähän sairastunut ihminen. Alkoholismi kehittyy vähitellen vuosien aikana. Sairastumisen edellytys on alkoholin säännöllinen tai runsas käyttö. Sairastumiselle voi altistaa perintötekijät. Tällöin sukulaisten joukossa on alkoholiongelmaisia. Ratkaisemattomat ristiriidat ja tunne-elämän vaikeudet voivat myös johtaa alkoholin liikakäyttöön ja siten alkoholismiin.
Alkoholisti ei pysty itse säätelemään alkoholin käyttöään vaan alkoholi säätelee ja määrää häntä enemmän kuin hän itse. Hänellä on pakonomainen tarve saada alkoholia hinnalla millä hyvänsä eikä hän pysty lopettamaan sen käyttöä kuin vasta äärimmäisessä tilanteessa. Alkoholistin perheessä elävä lapsi on aina turvaton, koska pelkää alinomaan, milloin alkoholin tolkuton käyttö alkaa ja sen myötä usein riita ja väkivalta.
Alkoholismi on yksilön sairauden lisäksi myös koko perheen ja lähi-ihmisten sairaus, josta kaikki kärsivät. Liian usein puhutaan yksilön henkilökohtaisesta ongelmasta vaikka se koskettaa monia muita ihmisiä. Tämän vuoksi alkoholismista parantumiseen tarvitaan paitsi yksilön, myös koko perheen ja lähiyhteisön tahto. Alkoholismi ei ole myöskään kenenkään syytä. Siksi syyllistä ei kannata etsiä. On vain etsittävä keinoa ja apua parantua.
