Alkoholisti ei täytä ihanneihmisen tunnusmerkkejä tämä ajatus hyväksytään poikkeuksetta, todellisuus kuitenkin on, että tästä maailmasta ei olo löytynyt eikä löydy ainuttakaan ihmistä joka nämä täydellisen ihanneihmisen tunnusmerkit täyttää. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen yksilönä ja jokaisella ihmisellä on omat myönteiset ja kielteiset piirteet, nämä hallitsevat meitä elämässä ja käyttäytymisessä enemmän tai vähemmän voimakkaasti.
Voidaan mieltää, että jokainen meistä on kuin avoin kirje jota ihmiset lukevat ja tarkkaavat sekä muodostavat käsityksensä meistä. Usein alkoholistin elämäntapa ja huonot tapahtumat vaikuttaa ympäristöön siihen miten meitä kohdellaan ja arvostetaan. Alkoholistin alkaessa raitistumaan, alkoholisti odottaa ympäristön ja ihmisten ajatuksien hänestä myös muuttuvan. Mutta niin vain käy kun ihmiset ovat muodostaneet käsityksensä meistä tämä käsitys hallitsee heidän mielikuvaansa lopun ikäänsä. Ihmisten on vaikea hyväksyä (ymmärtää) sitä , että joku elämässään vaikeuksiin joutunut tai omien ongelmiensa kanssa kamppaileva ihminen voi voittaa vaikeutensa, voittaa ongelmansa ja vapautuneena uutena ihmisenä jatkaa elämäänsä (uudistuneena) heidän keskellä.
Vaikka kuinka alkoholisti näyttää (todistaa muutoksen) omalla uudella elämän tavallaan silti ihmisten on erittäin vaikea muuttaa käsitystään alkoholistista. Kaiken tämän ymmärtää sillä jopa vuosikymmeniä huonoa elämäntapaa viettäneenä alkoholistista jää pinttynyt käsitys muille ihmisille "kyllä se tunnetaan ja tiedetään", ”ei se siitä miksikään muutu, näyttelee vain” jne. Ja näin ihminen joutuu kantamaan lopun ikäänsä sitä leimaa, jonka hän on jossain elämänsä vaiheessa omien virheidensä, ongelmiensa vuoksi saanut.
On tunnettua myös, että "lyödyn lyöjiä" sekä "alas painetun alas painajia" tässä maailmassa riittää. Ennen kaikkea niiden keskuudessa, jotka omasta mielestään ovat elämässään onnistuneet.
Lisäisin, kuinka erehtyvä ihminen saa lahjaksi armon ja anteeksiannon. Minulle riitti useimpien virheellisyyksien paljastuminen, eikä näin ollen ollut syytä kaivaa enemmin näitä ja ruveta analysoimaan löydettäessä niitä. Minulle on aina riittänyt menneiden kärsimysten antamat opetukset, joiden seurauksena tämänkin päivän hyviin tapahtumiin olen päässyt osalliseksi.
Menneestä tiedän kaiken, mutten silti pysty sitä muuttamaan. Tulevaisuudesta en tiedä mitään, mutta silti voin sitä muuttaa ja vaikuttaa siihen. Tämä totuus on lisännyt panostamaan enemmän tulevaisuuteen kuin siihen menneen märehtimiseen. Menneen murheet ja huomisen huolet vievät mieleni kaaokseen ja paniikkiin.
