Alkoholistina olen mieluiten (tietysti) nopeasti oppimisen tiellä, kuin sen todellisen ajattelevan (kärsivällisen) tien joka mielestäni on järisyttävän hidasta. Olen kärsimätön koska en ymmärrä omaa tuskaista ja ahdistavaa tilaani. Saattaahan olla, että olen juuri avannut sydämessäni portin nöyryydelle myöntämällä olevani alkoholisti. Siihen on ajanut asiat joita edelläkin mainittu todellinen pelko, tuska, sekä yleensä suuri ahdistuneisuus sisälläni.
Näin olen myös avannut portin täydelliselle muutokselle elämässäni jota minun ei tulisi pelätä. Ainoastaan minun tulisi erottaa kaksi tapahtumaa toisistaan, muutokset huonompaan ja muutokset parempaan.
Kun olen saavuttanut tietoisen halun muutokselle, en pysty olemaan paikoillani ja odottaa pelkästään muutoksen tapahtuvan, sillä uudenlaisen elämän liekki sytyttää itseni uudenlaiseen liikehdintään. Muistan: oman kasvuni oleellinen sisältö on muuttua parempaan, mutta siitä tulevaa vastuuta on myös minun oltava valmis kantamaan varauksetta.
