Raittiuden aloittaminen tunteineen

Olen käyttänyt varmaan kaikki keksittävissä olevat syyt juomiselleni. Onko minun juomisessa kyse vain alkoholiriippuvuudesta. Olen juonut koska se on tuntunut hyvältä ja tehnyt olosuhteet missä elän helpommiksi kestää.

Raittiuden alkaminen, ensin minun oli myönnettävä olevani alkoholisti. Toiseksi raittius oli minulle tärkeä vain minun itseni takia. Mistä alkaisi raittiuden ja mistä siihen apu. Alkoholisti itse ratkaisee mistä apua haluaa ottaa, sekä tavan miten sitä annetaan. Ajatus raittiuden avulla saavutettavasta hyvästä ja paremmasta huomisesta, sekä toivoa onnistua raittiuden avulla oli hyvä alku raitistumisen vaikealle tielle.

 Tähän osaan on koottu (vuosikymmenien takaa) sitä kamppailua raittiista päivästä, kamppailu sana sopii hyvin raittiuden eteenpäin viemiseen. Raittiuden pitäminen ei ole missään nimessä helppoa monien mielen tasapainoon vaikuttavien tunteiden vaikutusten ahdingossa kuten ahdistuksen, pelot, huomisen huolet, ja etenkin menneen murheet vaivaavat alituiseen. Toivottavasti sinä ystäväiseni löydät yhtäläisyyksiä, sekä apua samanlaisiin ongelmiin mistä täällä kerrotaan. Päivittäisiä toimia raittiuden eteen, raittiuden alku tuntuu vaikealta taipaleelta, todella ahdistaa raittiuden taistelussa mukana ainaiset menneet murheet, huomisen huolet!

Otsikoista hakeminen

• Miksei yhteiskunta kanna yhtään vastuutaan sairaudestani
• Keskusteluja kaltaisteni seurassa (kaverien)  
• Mietteitä omasta tilasta, sääliä, vihan tunteita, uuden tekemistä, kärsivällisyyttä, mielenrauhaa ym.
• Tunneherkkä, rakkaus yhdessä eläminen
• Puoliso ajatuksissa moraali, luottamus, hoitaa oma osuus, tasapainoinen suhde
• Ajattelua, ajattelua pystynkö toteuttamaan hyviä ajatuksia raittiuden tiestäni
• Antabus kuuri, keskusteluja alkoholismista
• Roolien vetäminen, näytellä parempaa

 Raittiuden aloittaminen

Ei ole suuremmin alkoholin mielitekoja, vaikka pihassa oli tarjolla viinaa, kieltäydyin ehdottomasti. Mutta  kieltäminen aiheutti tunnetilan sekoittumisen, lankesin selittelemään miksen ota ja kerroin mitä se viina tekee minussa. Oli henkilö, joka ymmärsi minua ja myönsi sen oikeaksi ratkaisuksi, tämä helpottikin minua. Mutta miksi aloin selittelemään toisille syytä etten halua juoda. Olisi varmasti riittänyt sanoessani, tänään en yksinkertaisesti juo, sekä siirtynyt asuntooni.

Kirjoittelen omista ajatuksista jos kirjoittelun avulla helpottaisi, olen nyt kesälomalla. Kun olen alkoholisti on ajan kuluminen erittäin  vaikeaa, ainoastaan laiskuuteni vuoksi. Tulee herkästi ristiriitaisia ajatuksia mieleen. Vaikka kuinka yritän järkevästi ajatella omasta mielestäni on tuskainen tunnetila ottamassa otteen.

En pysty vielä ajattelemaan puhtaalla älyllä, sillä olen ollut vajaan kaksi viikkoa ottamatta ja tämä osaltaan selittää suhtautumiseni asiaan. Vaikka olen pyrkinyt ja teroittanut itselleni, etten ajattelisi alkoholistisesti (ja eläisi myös). Normaali alkoholin käyttäjä, niin kuin edellä mainitsin olisi tosiaan kieltäytynyt, eikä hänen olisi tarvinnut selitellä lainkaan. Mutta se on  hyvä, että jälkeenpäin edes ymmärrän.

Niin kuin kerroin olen ollut lyhyen ajan raittiina. Käyn kaltaisteni seurassa aina, kun pääsen. Olen mieltynyt kaltaisteni seuraan jo vuosien tiedon pohjalta. Myös olen saanut pidettyä raittiuttakin, jopa puolivuotta. Mutta aina kuitenkin olen uudelleen langennut juomisen kurjuuteen. Siihen on aika vaikea löytää syitä. Mutta onhan alkoholistista kyse, näitä varmasti löytyy.

Uskon kuitenkin tällä hetkellä, että suurin syy itselläni on ollut alkoholistinen ajattelutapa, sekä elämä. Olen antanut itselleni vallan ottaa muutaman kaljan, koskaan siihen ei ole jäänyt, vaan muisti pois. Jos pienempi känni on ollut, on raha ja viinakin ollut loppu. Ikinä juominen ei ole loppunut kohtuuden rajaan.

Asiasta toiseen kun vietän lomaa kotona vapaa aika ongelmia on, sitä on liikaa.  Olen pyrkinyt kuluvan ajan täyttämään pienillä askareilla ja lukemalla, ettei masennus voittaisi ajatusten seurauksena. Kaikkea täytyy yrittää vointinsa mukaan. Ei liikaa, eikä liian vähän.

Usein annan  periksi vastoinkäymisille, mikä siitä muukaan seuraa kuin tuskaiset tunteet pitkäksi aikaa. Ihmettelen miksi ennakoin tulevia, koska minun täytyy elää ainoastaan tätä päivää. Olin juoma aikana käyttänyt kaiken vapaa ajan juomiseen, joten sen täyttäminen normaalilla elämäntavalla on erittäin vaikeaa. Viina on vienyt pelon, alemmuuskompleksin, itsesäilytysvietin (osittain), jopa sukupuolivietin.

Tällä hetkellä ongelmia tulee kaiken aikaa lisää kun pyrkii elämään kuten muutkin ihmiset askareineen. On selvää aika parantaa haavat. Päivä kerrallaan ihminen paranee. Olen ihminen siinä, kuin muut, vaikka aina häpeä seuraa mukana (menneen minän muodossa) kaupassa, pankissa ym. asioidessa, tuntuu kuin ihmiset katsoisivat, tuossa se ”rötös” herra on. Se on tietysti sitä minun mielikuvaani pelkoineen. Omalla elämälläni minä itsestäni kuvan annan.

Tiedän tänä päivänä olleeni juoma-aikana suuri näyttelijä. Käyttäydyin ja puhuin, kuin Gruneberi ja varmasti uskoin itse myös näihin. Asiat oli päälaellaan, toisin sanoen kaikki "velat tuntui saatavilta". Se oli hyvin tuskallista, joka känniä seurasi myös erittäin voimakas henkinen, sekä ruumiillinen tuska. Edessä oli uuden juoman etsiminen saadakseni puudutuksen päähän ja kehoon. Muistan kaikki hyvin ne on nyt tuoreessa muistissa, toivottavasti aina.

Nyt saadessani osittain näyttämöverhon elämästäni auki ja olen ruvennut elämää silmästä silmään on tullutkin musta seinä eteen. Olen kovien ponnistelujen ja asioiden hyväksymiset sellaisenaan saanut siihen pienen aukon. Mutta se kasvaa, kun jaksan elää tätä raitista elämän tietä, sekä käydä kaltaisteni luona.

Joskus, kun oli tosi vaikeaa juomisen jälkeisen rapulan ja siihen liittyvän moraalisen tuskan, myös asiat oli perseellään ja henkinen tila oli jopa itsemurhan partaalla. Löin käteni ristiin ja katsoin ylös huudahtaen, Jumalani miksi olet hylännyt minut. Mutta tänä päivänä tiedän, että minä olin Jumalani hylännyt, eikä hän minua. Uskon olevani löytänyt hänet osittain takaisin ja tämä on helpottanut huomattavasti. Yksin en jaksa tarvitsen avukseni oman korkeimman voiman.

Ajatusteni lopuksi toteaisin, kuinka mahtava rappeutuminen henkisesti onkaan tapahtunut itsessäni, kiitos olkoon viinan.  

Keskusteluja kaltaisteni seurassa (kaverien)  

Tapasin eilen illalla kaltaisiani kavereita ja aloimme keskustella alkoholismista, tunsin mieli hyvää koska keskustelu ei ollut väkinäistä. Juttelimme etupäässä ensimmäisestä askeleesta (AA termejä), taas kerran. Se on tullut tämän kahden viikon aikana useasti esiin ajatuksissani. Sillä uskon ettei pelkkä alkoholistiksi itsensä hyväksyminen riitä tässäkään askeleessa se sisältää paljon muutakin.

Tiedän että paljon on itseni hyväksyttävä totuutta alkoholismissa. Siinä on omia juoma aikoja ja tapoja, tekemisiä tekemättä jättämisiä jne. tutkittava varauksettomasti. Tästä aiheesta löytyy varmasti lisää löytöjä omasta persoonasta joita en edes nyt tunnista enkä osaa myös keskustella. Tajuan ehkä myöhemmässä vaiheessa lisää. 

On eräs asia tässä toisen kaltaiseni ystävän kanssa selvinnyt. Nimittäin aamulla herätessäni oli kaverini punttia nostamassa ja kun ei ollut minua herättänyt sain vihaisia tunteita. Hän oli toiminut vastoin minun halua. Herättäminen oli sovittu, että yhdessä alamme harjoittelemaan. 

Minä alkoholistina alistan mielelläni läheiseni toimimaan minun tahdon mukaan. Kaikki ajatukseni meni hakoteille, tulin äkkiä kaikenmaailman luulosairaaksi (mustasukkaisuutta). Saattaa olla, että menneet kaksi viikkoa kun olin paljon yksin, pääsi ajatusmaailma liian vauhdikkaaksi oman ajatusmaailman valvonnasta huolimatta. Uskon että liika ajatteleminen vie myös turmioon, koska se on kuitenkin sairaaloista alkoholistin ajatusmaailmaa. Ja näihin li­iallisiin ajatuksiin alkaa jo tosiaan itsekin uskoa.  

Kyllä alkoholistin pelastus on, että huomaa itsestään ja myöntää viat pikku hiljaa. Sekä vikojen selviäminen kaikki kerralla olisin varmasti narun jatkona (hirttäytynyt) niin kuin monelle kuitenkin on käynyt.  Ja raittiuden jatkamisen edellytys on olla omatunto puhdas, vilpillinen tie vie turmioon. 

Tässä niin kuin edellä jo vihjaisin niin tänään keskustelussa kaltaiseni kaverin kanssa, ei hän missään vaiheessa tuominnut tekojani, vaan hyvin diplomaattisesti kertoi asian elävän elämisen ympärille ja kuitenkin tiesin että koin asian koskettavan itseäni, koska asia oli kohdallani myös totta. 

Onneksi oli nöyrää mieltä vaivoin hyväksyä asia kohdalleni. Tämä keskustelun aihe liittyy siihen josta menetin herättyäni malttini. Koska olen alkoholisti, näen toisessa helpommin virheet siksi alan häntä ohjaamaan sekä kasvattamaan. Olen tätä tehnyt liian paljon siis kasvattanut perse ja paita paria. Me jokainen ollaan itsenäisiä ajattelijoita, meillä on omat harrastukset, sekä omat mieltymykset elämään nähden.

Tiedän, on väärin alkaa sairaudessani ohjaamaan omaan haluttuun suuntaan ja muuttamaan omaan alkoholistisen ajatukseni mukaisesti. Varmasti ongelmia tulee jos ei ennen ole ollut, parasta hoitaa itsensä ja harras­taa omia harrastuksia, joita toinen ei voi eikä jaksaisikaan. Varmasti olen hetken päästä rasittava ihminen tälle toiselle ihmiselle näiden virheellisten toimieni seurauksena. 

Ei itsestä ole helppo karsia virheitä saati, kun ei peiliin katsomalla näe kuin kauniin minän. Kaikki keskustelu toisen kaltaiseni kanssa valaisee asioita ratkaisevasti. On helppoa istua kaltaisteni seurassa ja kaverin puhuessa ajatella hänen kerrottavastaan, ”onpa sairas tyyppi”. Mutta, minun olisi otettava asioista rohkeasti totuus irti sopiiko samat asiat minulle, olen itsekin sairas. En voi heidän seuraansa hakeutua vain parantaakseni heitä, vaan itseäni. 

Se että hyväksyy itsensä niine virheineen ja niiden selvittyä itselleen jaksaa ponnistella eteenpäin. Sekä muistaa sen huomenna ja pyrkii sen mukaisesti elää. On tukahduttavaa alkoholisti persoonassa sellainen vakava tauti, kuin unoh­taminen. Tänään selviää jokin asia, joka on väärällä elämän tavalla ja asennoitumisella todella pielessä. Muistanko sitä huomenna se on jo toinen juttu, siinä on varmasti töitä, sillä mielen masennuksen seurauksena kasvu kaikkoaa, joten ns. oikea elämän tapa kasvattaa, eikä alkoholistinen joka pyrkii alitui­sesti sotkemaan elämääni ajatuksineen. Jollen kaltaisteni seurassa käyn­niltäni pysty mukaani elävään elämään ottamaan suuntaviittoja ja sitä pysty kasvun mukana hyödyntämään on todella parasta ruveta itseäni tutkiskele­maan. 

Minulla alkoholismin vääristämä luonteen virheellisyys, kuin selvien asioiden muuntelu paremmaksi mitä se on. Kaiketi kertoessani ja toimiessani näin kuljen pakoon itseäni mitä olen ollut, sekä osittain olen varmasti vieläkin. Juoma-aikoina virheellisyyksiä suojeltiin tehokkaasti näyttelemällä muuta, mitä todellisuudessa oli. Tulee jostakin alitajunnasta sellainen pelko, että paljas­tuu koko totuus itsestäni ja tätä peitellessä alkoholistin suojamuuri heijastuu sanoissani.  

Tässä kävi entinen ryyppy kaveri ja hänen kanssaan aloimme jutella niistä tempuista, sekä olosuhteista myös tapahtumista juomakentillä. Hänellä oli omansa ja minulla hiukan toisenlaisia, mutta yhteinen piirre näissä erilaisissa kohtaloissa oli alkoholismi. Näissä tarinoissa mistä kumpikin puhui, erottui näin jälkeenpäin tarkastellen (omissa) se rehellisyys. Asiat täytyi kertoa vääntäen ne huonot asiat kohdaltani paremmiksi jopa lisätä tarinaan koomisuutta häivyttääkseni huomion huonoista kohdista naurulla. Pitäisi ne entiset vaikeat tapahtumat myös pystyä puhumaan toisille ja etenkin itselleen rehellisesti. Mutta kehitys käy tunnetusti hitaasti itseni kanssa, ei vuosikausia petok­sen, valheellisuuden, näyttelemisen, haavemaailman verhoamasta maailmasta yksi kaksi olla pyhimys ja rengas pään päällä.  

Olen aina näiden samaisten kaverien kanssa keskustelleet tapauksista juomakentillä, kuten kääntämiset sekä varastamiset. Onneksi olen niiden seurauksilta välttynyt. En suoranaisesti, mutta tietoisesti ymmärtämättömässä tilassa olevan kaverin rahoja, sekä juomia kylläkin nauttinut. Tämä on samaa kurjuutta teoissa, vaikkakin sivistyneemmin tehty. En ole niin puhdas kuin aina tilaisuuden tullen annan ymmärtää. 

Antabus kuuri, keskusteluja alkoholismista

Olen vielä jatkanut antabuskuuriani.  En osaa sanoa onko se vaikut­tanut millään lailla raittiuden kulkuun. Koska ei vielä ole niin sanotusti ryyppyä mieleen tullut. Otin antabuskuurin sillä ajatuksella, koska olen aina kavalan ajatusmaailman seurauksena ottanut sen ensimmäisen ryypyn. Niin ajattelin jos näin ikävästi kävisi toistamiseen muistuttaisi antabus tästä, jolloin olisi vielä järjen avulla mahdollisuus lopettaa juominen alkuunsa. (Lisään tähän yhteyteen ennen raittiuden alkua kokeilin myös antabusta, ei silloin ollut apua, sain vain punaisen ja laikukkaan naaman.) 

Olen hyvin paljon kiinnittänyt huomiota työpaikalla ja kotona ns. normaaliin elämän tapaan. Kiinnitän myös huomiota tekojeni sisältöön. Pyrin elämään ja toimimaan unohtaen kaltaiseni, sekä sairauteeni viittaavat asiat puheissani ja teoissani muiden ns. normaali ihmisten keskuudessa. Kuitenkin omassa yksinkertaisuudessa pyrkii ote löystymään ja aloitan tarpeettoman keskustelun omasta sairaasta alueesta. Käsittääkseni tahdon julki tuoda tämän tason keskustelussa, omaa hienoutta ymmärtää juomisen seuraukset, joiden vaikutuksien avustuksella olen myös ymmärtänyt lopettaa juomisen. On riippumatta kohteestani asiassa oman kiitollisu­udenkin ylenpalttinen korostaminen, kun keskustelu kumppani ei edes ymmärrä alkoholismista mitään, olisi pakonomaiset tunteet aiheesta keskusteluun sittenkin pyrittävä pitämään hallinnassa, tyhmä voin vielä olla mutten tosiaankaan hullu. Nämä keskustelut sairaudestani on tapahduttava siellä kaltaisteni joukossa. 

 Roolin vetoa ja näytellä parempaa 

Täytyy todeta, että henkinen kehittyminen pysähtyi ja rupesi taantumaan juodessani. En ollut sitä hyväksynyt tai myöntänyt pidin itseäni liian viisaana ja näin aina muissa virheet, kykenemättä antamaan arvoa toisten mielipiteille, näin kaiken minä keskeisyydestä. Tänään näen ja tunnen hyvin tapahtuman. Tuskin olen montaakaan kirjaa saati sitten lehtiä lukenut, kun on ainoa keskittymiskyky ollut sarjakuvissa, urheilu-uutisissa muutenkin harrastus on pysynyt lasissa. 

Ei ole kykyä keskustella normaali ihmisten kanssa, kuin säistä. Tietysti oman alan, alkoholin ja siitä liittyvistä riittäisi. Tulee sellainen hämmentävä olo ehkä se on alemmuuden tuntoa. Toisten ihmisten seuraa alkaa välttämään tietoisesti, mutta turha on pakoilla sitä on rohkeasti käytävä ongelmaa päin. Ei minun tarvitse luoda itsestäni mitään hienon vitsin tai muiden sivistyssanojen avulla hienon ihmisen kuvaa. Parempi on olla vetämättä mitään roolia, niitä on jo vedetty ihan tarpeeksi. Sanoo sanottavansa mikä on aitoa minuutta vaikkapa kirosana, jos se kerran on paikallaan. 

Tänä päivänä on tarkoituksena elää omaa ja itsenäistä elämää, jos ennen olen ollut ”joo joo” ukko, niin tänään voin olla myös ”ei ei” , enää en voi olla perässä vedettävä. Sillä minulla on oma kallisarvoinen elämä edessäpäin elettävänä. Viinasta erossa pysymiseen jokainen luo omat konstinsa, minulla on se, että vältän kaikin tavoin entisiä ryyppypaikkoja, sekä vielä juovia kavereita. En ole joskus hyväksynyt tätä tosi asiaa. Mutta olen joutunut ainaisten juomakuurieni alkamisen syitä tutkiskelemaan ja tämä on yksi niitä. Ei ole syytä itseään pettää, en koskaan ole niin vahvoilla vaikkei nyt suoranaista viina himoa olekaan, niin kyllä jossakin vaiheessa tällaisissa paikoissa ja seuroissa tunne-elämä menee sekaisin ja saattaa ruveta alkoholistisilla aivoilla tuumimaan, kyllä kait ryypyn kestää ja taas on menoa. Näin on käynyt. 

Olen sitä mieltä ettei liian itsensä paskan pyörittäminen ja halventaminen ei ole hyväksi. On joskus hyvä antaa itselleen kiitosta. Kuten nyt, kun olen monta tuntia siivonnut ja pyyhkinyt pölyjä. Tunnen sellaista mukavaa tyyntä oloa, koska kaverini tullessa töistä on hänelläkin mukava ja miellyttävä tunne, kun ei tarvitse töiden jälkeen alkaa toista vuoroa. Näin tehdessäni ja ajatellessani hänelle hyvää, saavutin myös sitä itselleni. Näin tämä asia yksinkertaisuudessaan on, kun antaa on odotettavissa myös saavansa. 

Olen ollut paljon yksikseni kaipaan kaltaisiani juttukavereita, toivottavasti taas tapaan heitä. 

Tunneherkkä, rakkaus yhdessä eläminen 

 Olen miettinyt omaa suhtautumistani toisiin ihmisiin työpaikalla, miksei myös kotona ym. alueilla. Pyrkimykseni on muistaa olevani tunneherkkä ihminen asioidessa heidän kanssaan monin eri tavoin. Minun on muistettava erilaisuutemme, minulla alkoholistina usein kaikki ongelmat tuntuu ”härkäseltä” näin me eroamme, härkänen on normaali ihmisellä kär­pänen.

 Siksi myös tämä mielen tunneherkkyys saattaa puheissa, sekä teoissa aiheuttaa kaduttavia tapahtumia. Minun on ymmärrettävä, että on ”vastenmielisiä” ja ”toimeen tultavia” ihmissuhteita, mutta molempien kanssa on tultava oikean asennoitumisen myötä toimeen. Sillä kyllä me kaikki tässä maailmassa mah­dutaan elämään, tilaa on jokaiselle. Enhän toki asu tämän vastenmielisen ihmisen kanssa, kaiketi nyt hetken kestän. Ja yleensä ”vastenmielinen” tulee minun omasta päästä, kun oma elämän kumppanikin saattaa joskus olla näin. Kyllä minun omat teot ja sairaaloiset ajatukset, sekä ennakkoluulot luovat lujan perustan suhtautumiseeni toiseen ihmiseen. 

 Yleensä uskon sellaiseen sanaan ja asiaan tällä hetkellä, kuin rakkaus. Minulle se on pelkkä sana, kaiketi ymmärtämättömyyttäni, mielestäni se pitää sisällään lujaa kaveruus-suhdetta ja luottavaista ihmis-suhdetta ant­aen hänelle myös mahdollisuuden elää, sillä hänellä on myös oma elämä ja siihen sisältyvät tarpeet, minkä ainoastaan hän asettaa tärkeysjärjestykseen, mitä minun tulisi kunnioittaa sekä arvostaa. Mutta jos hänen ja minun elämän arvot, sekä teot loukkaavat jatkuvasti toista, niin on pohdittava ankarasti ratkaisua. 

 Aina on ongelmia, ei sellaista ihmissuhdetta ole jossa tätä ei ilmenisi. Ja tämän tiedon pohjalta on turha haaveilla enkeleistä, sekä ihanne ihmisistä ne ovat ihmisten omien mielikuvien ja vaatimusten tuotetta. On lähdettävä korjaamaan omaa suhtautumista tähän toiseen ihmiseen, sillä vähänkin samanlaiset luonteet ja elämänkaari takaavat hyvän perustan lujalle ihmis­suhteelle. Mutta siinä on tehtävä molempien työtä keskustelulla ja itsensä luovuttamista myös toiselle. Se on loppujen lopuksi helppoa, kun tekee asian itselleen selväksi. Toisinaan tulee hetkiä milloin ajatus käy mielessä, yksin olisi parempi mutta kun olet yksin tulee varmasti ikävä toisen luo. Sillä luoja on luonut naisen ja miehen toisilleen, tätä tosiasiaa vastaan edes ajatuksissani alkaessani kapinoimaan, saan itseni tunne-elämän sekaisin. Tällä ihmissuhde alalla onkin paljon työtä, olen ihminen myös minä. Minullakin kielteisyydestäni huolimatta ilmenee mustasukkaisuutta, vihaa, kateutta, kostonhalua ym. Kunhan hyväksyn nämä vajavaisuudet, niin pystyn elämään näiden kanssa ilman että ne kärjistetysti näkyisivät toimissani ja tuottaisivat tuskaa itsel­leni, sekä toisille. Elämä on suurenmoinen asia, olen iloinen että tänään saan olla osa tätä tapahtumaa. 

Miksei yhteiskunta kanna yhtään vastuutaan sairaudestani

Eläminen elämän arvoiseksi, siinä sitä tavoitetta riittävästi. Taas kerran kun masennus saa vallan ja suuren otteen, tuntuu kuin yhteiskunta hyökkäisi päälleni tietenkin entisten laiminlyöntieni takia. Omia aiheuttamia nämä ovat, miksen siis vaikka näin jälkeen­päin nurkumatta pyri korjaamaan asioita joita koskaan juodessa edes yrittänyt, sekä vastaamaan vastuullisesti. Mutta tässä onkin kysymys rahasta, tällöin minusta alkoholistista tulee vastoin sisintäni laihialainen, rahaa pitäisi saada huomattavan nopeasti, eikä siitä koskaan pitäisi luopua tarpeettomasti, mistä mielestäni on kysymys. Luo­puminenhan on tullut mielestäni sopimattomaan aikaan, aivan kuin lisäverot konsanaan. Mitenkäs silloin, kun janotti sitä kyllä löytyi, eikä vitut­tanut yhtään ”törsätä” kuluttaa suruitta kapakoissa, taksissa ym:alla ajattelematta huomista. Olen tosissani pyrkinyt laskuni maksamaan ajallaan, sekä hoitamalla asioitani olen niihin saanut myös ylitsepääsemättömän syyn takia lisäaikaa. 

On kuitenkin sellainen mieli iskenyt, miksei yhteiskunta kanna yhtään vastuutaan sairaudestani, johon olen joutunut alkoholin saat­telemana, jota taas on kohdallani aivan liian helppo saada. Koska en saa olla katkera kenellekään, kukaan ei viinaa kurkkuuni kaada ei myöskään yhteiskunnan puolelta. Kuitenkin päivä kerrallaan asiani palautuu kuntoon. Siihen menee lyhyempi aika, kun todellisuudessa luulenkaan. Nyt laittaes­sani ne rahat tilistäni, jotka join asiaan, mikä ettei tapahdu parannusta. Mutta vaatimukset pyrkivät tahtomattaankin hipomaan pilviä. Siksi pitäisikin pysähtyä katselemaan ympärilleen huomatakseni, että on paljon muita jotka on huonommassa asemassa, kuin minä. Kehtaankin narista. Minulla on töitä sekä terveys, jota tänä päivänä ei kaikilla ole.

Mutta kun minulla on alkoholistin pää… Tuntuu, kuin joskus olisi vahvasti luulosairas, vai olenko liian itsesääliin vaipuva tiedostamattani. Toden­näköisesti näin tapahtuu. Olen mahdollisesti vieläkin omassa elämässä ja tapahtumissa erittäin itsekäs. Me alkoholistit olemme aikalailla kaikki, etenkin minä sellaisia äärimmäisyys ihmisiä. Otamme jonkun asian liian vakavasti, mikä on joka hetki sitten mielessä, yötkin.

Miksen pyrkisi kehittämään keskittymiskykyä, silloin ei tule pakkomiellettä tehdä jotakin asiaa heti valmiiksi ja kesken jäädessä pohtia sitä yötä päivää. Ei mielestäni ole tässä maailmassa asiaa, joka minun pitäisi tehdä tai ratkaista tällä minuutilla. Pyrkimyshän on tee tänään se minkä voit ja jaksat. Päivä kerrallaan raittiina, pystyn aina parempaan tulokseen tekemisissäni.

Vaikka, kun olen alkoholisti pyrin aina siirtämään asioita huomiseen, mutta siitä taas seuraa huono mieliala seuraavanakin päivänä. Olen joskus harrastanut kehonrakennusta, tein siitäkin itselleni pakkomielteen, suunnit­telin mielessäni töissä jo liikesarjoja. Eikä mikään asia voinut siirtää näi­den suorittamista. Mieliala oli muuta, kuin rauhallinen. Tänä päivänä hyväksyn itseni ilman pakkomiellettä, tärkeämpi terve pää, kuin lihakset. Harrastan ainoastaan mahdollisuuksien mukaan, jos aikaa sattuu olemaan tätä toimenpidettä silmälläpitäen. 

Mietteitä omasta tilasta, sääliä, vihan tunteita, uuden tekemistä, kärsivällisyyttä, mielenrauhaa ym.

Nyt kun ymmärrän, sekä tajuan oman sisäisen (tunne sairautta) minän sairautta ainakin jonkin ver­ran. Siihen ymmärryksen heräämiseen auttaa kaltaiseni kaverit, he ovat täällä hetkellä elämäni valttikortit. Huomaan ollessani kahdessa vuorossa töissä, siksi päästessäni tapaamaan heitä harvemmin, niin tasapainoisuus tahtoo horjua. Haluaisinkin hiukan kohdalleni myötätuntoa epävakaan työaikani johdosta. Tietenkään tämä ei millään muotoa sovi kaltaiselleni kaverille, ne ajat ovat autuaasti takanapäin, kun tätä sääliä saatiin vaikkei sitä tarjolla ollutkaan. Muistan ollessani oikein tämän itsesäälin vallassa pahimmillaan, ellet omia tarkoitusperiäsi saanut ajettua, uhkasit vain tehdä pirulle jojon, ottamalla jopa (hirtto) narunkin vahvistaen näin tarkoitusperiäni. Kyllä alkoi sääliäkin tulemaan, onneksi tätä ei tullut kovin usein käytettyä (eikä saatua), sillä oli olemassa sekin vaara ettei asialla olisikaan ollut jokin kaunis kerta tehoa. Entäs sitten olisiko ollut tehtävä jojo, vai nieltävä katkeruuden malja ivallisuuden kohdistuessa päälleni tämän jälkeen. Olin sen verran viisas pirullisuudessani etten tätä siihen laskenut. Mutta nyttemmin raittiina ollessa tämä temppuilu säälin ja pään silityksen kaipuulle, ei ole kohdallani edes terveeellistä.

Tunne-elämä saa vihan, sekä katkeruuden esiin hyvin voimakkaana ja siinä onkin voittamista millä saan sen pois. Se on ihmeellistä, kuinka pystyn jonkun määrätyn asian ympärillä pirullisesti kiemurtelemaan ja kangertele­maan ajatuksissani yhtä äkkiä tuntien vihaa että ahdistavaa tuskaa. Kaikki tunne-elämän heilahtelut ovat vaarallisia, sillä sen aikana otollisessa tilanteessa saatan ratketa juomaan, koska tämän kaltaisella hetkellä ei ole mitään järjen kanssa tekemistä ja kun järki palaa on jo ryypätty havahtuen lasi kädessä pystymättä kuitenkaan lopettamaan, sillä nousuhumalan huureet ovat liian mukavia voittaaksen heräämisen.

Olen huomannut, että sellainen itsensä kiinnipitäminen jossain askareessa tai jopa niin kutsutussa pillurallissa (vain ajella ilman päämäärää), lisää vastustuskykyä tällaisen sairaaloisen tunteen tulemisessa.

Kun työni vuoksi joudun olemaan melko paljon yksin kotona, olenkin kehit­tänyt omien voimien rajoissa, tätä toista askeltakin (uskon että korkeampi voima voi palauttaa terveyteni). Olen jopa hetkittäin saanut mielenrauhan, kun olen joissain asioissa, oman korkeimman voiman mukana olon seurauk­sena saavuttanut oikean mittasuhteen asioihin, kun minulla on taipumus tehdä pienistäkin asioista valtavan suuria. Uskon, että oman korkeamman voiman kanssa käsikädessä saamme elämäni, ainoastaan päivä kerrallaan kuntoon. Tietysti asiat vaatii myös minun yrittävää tekemistä, asia ei var­masti parane jos istun kädet ristissä sängyn reunalla ja odotan valmiiksi katettua pöytää. 

Kun moni psykologi ja asiaa tutkineet pätevät lääkärit ovat saaneet johto­päätöksen, alkoholismi nimiseen sairauteen liittyy voimakkaasti vääristynyt tunne`elämä, joka on lähtöisin lapsuudesta, voimistuen alkoholin käytön seurauksena. Jokaisella alkoholistilla tämä sairaus on sama, mutta lähtö­kohdat ovat erilaiset ja sirauden ilmenemismuodot. Mutta mielestäni hoito on yhtenäinen, kaltaisteni seura, monille tämä mahdollisuus kuitenkin tulee liian myöhään (mielisairaala ym.). On tarpeeksi paljon avun saaneita, joiden vakuuttelu asiasta on myöskin minut saanut valitsemaan tämän tervehdyt­tämis tien. Tämä tunne elämän sairaus on pyrittäväkin katkaisemaan heti sen olemassaolon havaituamme, sillä edettyään se johtaa vääjäämättömästi mielenvikaisuuteen, sekä armottomaan hulluuteen. Nytkin mielestäni poden jonkin asteista mielenvikaisuutta.

Olen monasti miettinyt, kuinka paljon onkaan menetetty kallista nautittavaa elämää hukkaan, kun en ole saanut otetta raittiuteen. Kuitenkin tosiasia on etten yksin olekkaan, myöskään tälä hetkellä pystyisi nousemaan, vaan kataisteni ja korkeimman voiman avulla. Tietysti on vaivaksi asti muistella menetyksiä, sillä ne ovat nyt oikean elämän opettajia. Onkin mielestäni ke­hittynyt uusia elämän arvoja, vaiko noussut uudelleen esiin, nämä ovatkin mielekkäitä tien`näyttäjiä eteenpäin.

Olenhan niitä jotka ovat menettäneet kaiken. Siksi nyt raittina ollessa aset­taa tahtomattaankin tavoitteita, joihin tänä päivänä minun ei pitäisi voimiani hukata. Saadessani ajoluvan takaisin, täytyi lisäksi saada autokin jne. Nälkä kasvaa syödessä sanotaan. Minun onkin pyyteettömästi tarkasteltava omaa elämääni ja sen sisältöä myöskin aineelliselta puolelta ja luotava minulle niin vierasta itsehillintää. Turha kiire ja vauhti pois, kaikki pakkomielteet kuriin, totuus hiljaa hyvä tulee muistuttakoon minuakin. Hätäilemällä saavutan milenrauhan menetyksen ja siitä seuraa niin usein koettuja tuska tiloja, miksi niitä tietoisesti pitäisi hankkia, kun niiden voima on sietämätöntä kantaa. Parempi näin alkuunsa vähävarainen, kuin vähäinen omaisuus ja olla jälleen sekopää. 

Puoliso ajatuksissa moraali, luottamus, hoitaa oma osuus, tasapainoinen suhde

Olen tässä tarkastellut itseäni (itsetutkiskelu) ja elämääni nyt tunnen ettei asiat ole kohdallaan, meinaa vatsahapot nousta suuhun. Yritykseni selvittää mistä tämä tunne johtuisi, alkaa mielessäni valoittumaan asia kunhan olen todella rehel­linen itselleni ja uskallan myöntää vaikeatkin asiat kohdallani. Totuuden nimeen onkin alettava ajattelemaan asiaa joka todellisuudessa mielestäni on syypää mielenrauhan menetykseen. Nimittäin kaverini aikoo mennä viikon lomalle muualle. Minulla on omat periaatteeni näihin, sillä mielestäni nämä matkat suoritetaan yhdessä ja ainoastaan yhdessä. Olkoonkin, että hän on myös tehnyt pitkän vuoden työtä ja näin ollen ansaitsee lomansa. Nythän tämä tilanne, että hän menee tosiaan yksin vaatisi minulta suurta luottavaa ihmis­suhdetta häntä kohtaan, mikä olisi tärkeä (yhdessä elämisessä) ja ihanneasia. Kuitenkin hänellä on oma menneisyys kuin minullakin siksi tämä näkemys sieltä heijastuu suhtautumiseeni nytkin kielteisesti asiaan "ikävä kyllä".

Minulla onneksi on kehittynyt erittäin vankka moraalinen käsitys ihmis-suhteista, joita olen poikkeuksetta itse myös noudattanut. Ajatuksissani ennakoin asioita joita siellä matkalla tapahtuu, uskoakseni tai sanotaan aivan varmasti siellä naidaan. Ja sitä vartenhan sinne todellisuudessa mennään tällä kertaa. Pyörittelen tällä asialla ajatuksiani, sekä tunteitani olen melkoisesti tämän otteessa saadessani järjen valon tuikahtamaan ja ymmärrän, kuinka siellä vain lomaillaan ottaen aurinkoa ym. rentoutumista, niin hetken päästä jo valtaakin lujempi usko, että nussii se kuitenkin.

Tämä tapahtuma tai asia olisi saatava hoidettua pois päiväjärjestyksestä omasta mielestäni, tai pitempiaikaisen temppuilun tuloksena tämä heijastuu muihin asioihin elämän ympärillä. Tai pahimmassa tapauksessa viikon tätä paisutellessa, tulee siitä ylitsepääsemätön mielenhäiriö joka saattaa huomaamatta lasin ääreen. Tälläiset tunnetilat ovat itsestään selviä, erittäin vaikeita kantaa. Henkinen tasapainottomuus on tuskallinen olotila. Kuitenkin olen yrittänyt painottaa eläväni ainoastaan tätä päivää. Mutta on oikein tässä vaiheessa mennä peilin eteen ja tokaista tee niin kuin minä sanon, älä miten minä teen. Toisin sanoen asioiden oikea oivaltaminen ei kulje tasapainossa oikein tekemisen kanssa. Vaikka ymmärrystä olisi niin sen soveltaminen ja to­teutus onkin jo eri asia, alkoholistille nämä ovat vaikeita soveltaa elämäänsä. Mutta kovan työn tekeminen itsessäni, sekä kaltaisteni apu, myös unoh­tamatta omaa korkeampaa voimaa ovat muutokset oikeaan minääni (asennoitumiseen) mah­dollisia.

Siltikin olen sitä mieltä, että tämänkaltaisen luottamussuhteen toiseen ihmiseen on jokaisen ihmisen se omalla elämällään ansaittava. Siksi, kun on kysymyksessä alkoholisti tämä prosessi vaatiikin enemmän kuin ajatellessa niitä nor­maalimpia ihmisiä. Etenkin toistamiseen loukattua ihmissuhdetta ei hetkessä saa luistamaan vaan aika ja näytöt luovat pohjan korjaantumiselle. Olenhan alkoholistina menettänyt sitä luonteen lujuutakin jota tarvittaisiin vaikeissa ratkaisuissa. Ratkaisuilla olkoon ne miten traagisia tahansa näitä pidentä­mällä saan todelliset milenrauhan menetykset. Jotakin minun pitäisikin tehdä tällä ihmissuhde aluueella, mutta on helpompaa siirtää päätöstä eteenpäin.     

Taas kerran on päädytty tosiasiaan : Miksen pidä itsestäni huolta ja elä näi­den vaatimusteni, elämänarvojeni ja toteuta näitä vain omalta kohdaltani. Sillä siinä on töitä varmasti tarpeeksi. Jos sorrun ajatuksissani tai teoissani niitä toiselle ihmiselle tyrkyttämään menee oma, sekä toisen mielentasa­paino raiteiltaan. Omalla saralla on paras kyntää voi tehdä niin suoran tai käyrän kuin haluaa.

Yleensä minulta puuttuu liian paljon arvonantoa toisten mielipiteille ja toimille. Kas kun näen ne oman alkoholistisen persoonani kautta. Niin kuin tässä matkassakin hän menee sinne rentoutumaan kun tykkää matkustaa ja töitäkin on tehnyt sen eteen. Minä katson jälleen tämän kuuluvan niihin or­giamatkoihin. Toistuvasti miettiessäni mistä tämä johtuisi, ajattelen josko juoma ajoilta osaltaan vietetyt omat kokemukset tältä alueelta heijastuisi nyt näihin näkemyksiini toista kohtaan. Kaikkihan ei kuitenkaan olla samanlaisia tässäkään asiassa. Tätä ajatusta minun onkin tosissani ruokittava ajatuksiini, sekä lisäksi etten ottaisi huomisen murheita mietteisiini, sillä saattaa olla etten itsekään ole olemassa huomenna. Miettien Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa ja viisautta muuttaa mitkä voin.

Minulla vallitsee pelko ja ahdisteneisuus nämä ovatkin joka päiväisiä vieraita tahtomattakin. Täytynee tarkastella näitä vaikutteita mistä tämä tunne saa alkujuurensa, sillä minä elän vieläkin sellaista roolin vetoa omissa elämäni käänteissä ja näistä seuraa huonot tuntemukset, koska kuitenkin haluaisin olla oma itseni. Myöskin mitä ennen olen tehnyt en pysty sitä it­selleni hyväksymään täysin ja sen peittely sekä asioiden rehellinen katsanto heijastuu vielä nykyisesti ihmissuhteisiini. Minun pitää tehdä itsestäni parempi kuva muille mitä se todellisuudessa olisi. Olisi kyettävä toimimaan itsetutkikelussa rehellisesti, sekä hyväksyä itsensä niine vikoine­en ja tekoineen niin pystyn varmasti ulospäin elämään vapaammin, voin vetää näyttämöverhot sivulle.

Minulla persoonalliset ominaisuudet saivat juodessa väärät kasvu suun­nat, tänä päivänä niiden liikkeet olisikin pystyttävä koordinoimaan, että kykenisin palaamaan myös moraalisesti oikealle tielle. Näistä virheelisyyksistä aiheutuu todellisia kipuja elämäni liikehdinnässä. Eräästä persoonaani vaikuttavasta haitasta on lähes pysyvä ote minuun, nimittäin alemmuuden tunne. Törmään siihen lähes joka käänteissä. Juoma aikoina hävisi tämä pois kännin myötä ja en muutenkkaan ymmärtänyt sen olemassaoloa itsessäni, tietämättäni jatkoin myös juomista tämänkin persoonallisen vajavaisuuden vuoksi. Mielestäni löydän tähän yksinkertaisen lähtökohdan, elän rehellis­esti niin itselleni kuin muille ja ne asiat mitä teen ovat sellaisia jotka eivät paina omaatuntoa, eikä muutenkaan vahingoita muita, siihen kuuluu myös vaimo. Olenkin alkoholistina herkkä ihminen, joten omantunnon tuskat ovat hyvin pinnalla, on herkästi reagoiva omatunto. Tämän vuoksi saavutan ilmeisen helposti itselleni ristiriitaisa tunteita, alemmuuden, pelon, itsesäälin, vihan, katkeruuden, kateuden ym. Näiden asioiden pohdinnassa on oltava vakava mieli, näistä on päästävä eroon, siksi rohkeasti myönnettävä niiden olemassa oleminen myöskin itsessäni. Elää rehellistä elämää itselleen, tavata kaltaisiani kavereita ja keskustella rohkeasti näistä asioista heidän kanssaan. Saavutan varmasti pitempiaikaisia ja tuskattomampia hetkiä sieluuni. 

Ajattelua, ajattelua pystynkö toteuttamaan hyviä ajatuksia raittiuden tiestäni

Kirjoittaessani näitä asioita, tulee joskus mieleen toistanko liikaa asioita ja pystynkö näitä kuitenkaan rehellisesti toteuttamaan. Pyrin näitä kirjoittamiani asioita parhaani mukaan elämässäni noudattamaan oikein, mutta minkä kirjoitan se tulee sisältäni jolloin tämä on taatusti oikeaa ja rehellistä minääni. Eikä tämä toistokaan jos sitä ilmenee ole huono asia alkoholisti meikäläiselle, tarttuu paremmin nuttuuni asiat.

Minulle tämä kirjoittelu on jonkinlaista keskustelua, joka todella auttaa ko­hdallani asioissa. Kaltaisteni kavereitten seuraa unohtamatta joka myös on omassa elämässäni asioissa tärkeimpiä, joskus ykkös asia.

Tämän kovan ja raskaan raitistumisen tien tuntien onkin mielessäni käynyt ajatus, kuinka haluaisin omassa rukouksessani korkeimmalta voimalta anoa kerta korjausta päässäni, sillä vika on päässäni. Voin itsekkäästi sanoa, onnekseni tämä ei ole mahdollista, sillä minä alkoholisti törmäillessäni ja rikkoessani omaa ja läheisien elämää. Päästessäni näistä todella säikähdyksellä niin ne asiat un­ohtui helposti. Alkoholistiksi minun oli törmäiltävä rajusti, että heräsin väkisin edes hetkeksi miettimään tekosiani. Helposti päästessäni en olisi ottanut vaihtoehdoksi raitistumista, mutta kovien kolhujen saattelemana aloin kolkuttaa kaltaisteni ovia saadakseni apua. Jos saisin kerralla pääni terveeksi ihmeen kautta en muistaisi enkä tietäsi niitä paranemisen vaivoja ja tuskia. Silloinhan olisi vaara koitella minulle niin tuttua valheellista nutintoa, ryyppyjä hyvässä seurassa. Tämä tuska minua kasvattaa, nyt hyväksyessäni asian pystyn kirkkaampaan päivään elämässäni. Myöskin tuska pitää minut tietoisena kuka tosiaan olen ja mikä vaara alkoholissa minuun kohdistuen piilee.

On monasti tullut kiitos mieleen herätessäni selvin päin, ei ole tarvinnut valvoa öitä nahdessään painajaisia tai herätä omaan huutoon. Eikä pää ole kipeä, olo on kiitoksen arvoinen se on minulle lahja, joka antaa saamisen tunteen kohdalleni. Tästä kiitollisena itseni ponnisteluille ja korkeimman voiman sallimuksesta olen aina saanut suurta taisteluhalua ryyppyjä kohta­an. Minulla on tunne, että viettäessäni säännöllistä elämää, jopa oman nukkumisen tarpeen tyydyttämisessä olen paljon virkeämpi ja vastustus­kykyisempi kuin todella väsyksissä. Väsyneenä kasautuu kaiken aikaa lisää paskaa päähäni, näin tunne-elämäkin väsymisen myötä muuttuu arvaamat­tomaksi. Tämä on huomioitava määrättynä tärkeänä alueena elämässäni tänään.