Tutustu artikkeleihin, paremman elämän puolesta!

Tyytymättömyys on uuden alku!

Joustamattomuus perheessä

Alkoholistin kamalampia suhtautumisia omaan perheeseensä mielestäni olisi joustamattomuus ja jääräpäisyys. Olen aina pelännyt muutoksia elämässäni, koska nämä sotkisivat oman rutiinin mihin olen rakastunut, siksi pidänkin siitä kynsin hampain, jääräpäisesti kiinni. Kotonani vaimoni mielipiteitä en halua kuunnella, ellei niillä ole yhteyttä omien ennakkokäsityksieni kanssa. Teen tietoisesti riidan vaimoni ilmaistessa näkemyksiä, jotka eivät käy yksiin mielipiteeni kanssa. Suuttuessani alan huutamaan ja käyttäytymään uhkaavasti, mielestäni haluan ehdottomasti alistaa perhettäni oman näkemykseni ja elämäntapani taakse. Alkoholistina en ymmärrä keskinäisen kunnioituksen merkitystä, jonka avulla pystyisin saavuttamaan yhteisymmärryksen perheessäni.

Keskustelu kosketus on lähes mahdottomuus alkoholistille, puhumattakaan järkevästä, sekä rakentavasta ajatusten vaihdosta, se on varmasti sula mahdottomuus. Alkoholistille jääräpäisyys joustamattomuudessa on todellinen vitsaus elämässään, ehkäpä sairaus sairauden sisällä. Luulen jääräpäisyyden lähtevän omasta ajattelustani, sekä sitä myöten leviävän muualle elämäni alueille. Nämä tapahtumat siellä kotonani varmasti kylvää ikävystymisen, ahdistuksen, masennuksen ja pahan olon siemenen kaikkiin perheenjäseniin. Varmasti lapseni, miksei vaimonikin näillä alistamisilla saavuta heikon itsekunnioituksen. Jos lapseltani myös vaimoltani kiellän omien mielipiteiden kannustavan tapahtuman, rakennan heidän tulevaisuudesta pelkoihin nojaavan rakennelman, jota itse alkoholistina poden hirmuisesti.

Minun elämä perustuu alkoholistina kaiken kokevana pelkona, pelko on elämässäni suurin syy alkoholismiini ja yleensä juomiseeni. Näillä alistamisillani, sekä joustamattomuudellani siirrän lapsiini saman sairauden kuin itselläni on, ehkäpä tässä on perussyy alkoholismin sukurasitteelle. Ehkei tämä johdu niinkään geeneistä vaan ennemminkin elämän olosuhteista missä kasvunsa saavuttaa. Sairaus tarttuu, siihen sairastuu koko perhe, alkoholisti pitää siitä huolen omalla jääräpäisyydellään.

Ajatellessani tällaisen elämän ympäristön vaikutuksessa kasvanutta nuorta, kuinka hänestä helposti tulee perinnöllinen alkoholisti. Mielestäni hänelle on tällaisen Isän tai Äidin kasvatuksellisena kasvuympäristönä annettu perinnöksi samat alkoholismin henkiset  oireet, jotka ovat koko perhettä hallinneella vanhemmalla alkoholistilla. Kun sitten tällainen ahdistunut, alemmuudentuntoinen, heikolla itsetunnolla varustettu nuori ottaa ensimmäisen humalansa, saavuttaa hän juomisen tuntemuksena heikon, mutta silti kiihottavan ylemmyyden tunteen. Hän tuntee, kuinka ahdistus väistyy humalaan tultaessa. Jatkaessaan tätä juomistaan alkaa hän helposti, sekä tietoisesti poistamaan alemmuuden tunteen, myös vahvistamaan heikkoa itsetuntoaan. Hän alkaa tuntea alkoholin vaikutuksessa parempaa tuntemattoman kohtaamiskykyä. Tämä lapsi ryyppäsi samoihin asioihin, kuin vanhempansa, uskon vahvasti hänen olleen ensimmäisestä ryypystä alkoholisti, siis riippuvainen alkoholiin. Mutta ymmärrän, vasta vuosien ehkä vuosikymmenien jälkeen tämä selviää hänelle, sekä tietysti aikaisemmin ympäristölle.

Jatkan tätä tarkastelua kohdaltani, sekä jääräpäisyyteni sairautta. Minähän vieroksutan kaiken elollisen tällä suhtautumistavallani ympäriltäni. Lisään varmasti rakkauden kuolemista itsestäni, sekä muiden kohdistamisessa puoleeni tätä kalleinta elämän eliksiiriä. Joudun jälleen eristäytymään elämän asenteeni vuoksi. Masennukseni lisääntyy, kaiken menettämisen pelko tarttuu mieleeni, näiden seurauksena alan yhä enemmän tarkkailemaan ympäristöäni, jääräpäisyyteni ja alistamisvimmani lisääntyy. Tekojeni tuloksena perheeni kokee elämänsä vaikeammaksi, sekä ahdistuneeksi päivä päivältä lisääntyen. Jos perheeni haluaa vapautta, on heidän ehdottomasti vastustettava tyrannia. Tämäkin seuraa ennemmin tai myöhemmin. Viimeistään silloin kun lapset ovat kasvaneet isoimmiksi ja vahvemmiksi.

Kun ajattelen sitä mahdottomuutta lähestyä itseäni toisten ihmisten taholta, sekä ennen kaikkea ammattiauttajien vaikeutta saada itseäni avautumaan. Luulen perin pohjin miettiessäni tätä suhtautumistapaani näihin ammattiauttajiin lähtevän kyvyttömyydestäni sietää heidän tietonsa määrää. Kaikki mikä viittaa aivoihin ja lukeneisuuteen, oppimiseen yleensä luo kauhua, sekä sulkeutuneisuutta sisälläni. Yksinkertaisesti pelkäsin kohdata sellaista mitä ei voinut käsin kosketella. Joustamattomuuteni, sekä jääräpäisyyteni ei hyväksynyt sitä mitä en voinut nähdä. Tällä näkyvällä olisi ollut ainoastaan mahdollisuus rikkoa omat väärät mielipiteeni. Pelkoni olevani väärässä ajaa sulkeutuneisuuteen, olenhan niitä ihmisiä joiden pitäisi ymmärtää, että pystyäkseni päästämään sisälläni olevan ahdistuksen ulos, sen alkavan avaamalla oven sisäänpäin.