Tutustu artikkeleihin, paremman elämän puolesta!

Tyytymättömyys on uuden alku!

Raitis päivä

Ei ole suuremmin alkoholin mielitekoja ollut kuitenkin pihassa oli tarjolla viinaa (oli osa vuokralaisista kovia juoppoja), kieltäydyin ehdottomasti. Mutta  kieltäminen aiheutti tunnetilan sekoittumisen, lankesin selittelemään miksen ota ja kerroin mitä se viina tekee minussa. Oli henkilö, joka ymmärsi minua ja myönsi sen oikeaksi ratkaisuksi, tämä helpottikin minua. Mutta miksi aloin selittelemään toisille syytä etten halua juoda. Olisi varmasti riittänyt sanoessani, tänään en yksinkertaisesti juo, sekä siirtynyt asuntooni.

Kirjoittelen omista ajatuksista jos kirjoittelun avulla helpottaisi, olen nyt kesälomalla. Kun olen alkoholisti on ajan kuluminen erittäin  vaikeaa, ainoastaan laiskuuteni vuoksi. Tulee herkästi ristiriitaisia ajatuksia mieleen. Vaikka kuinka yritän järkevästi ajatella omasta mielestäni on tuskainen tunnetila ottamassa otteen.

En pysty vielä ajattelemaan puhtaalla älyllä, sillä olen ollut vajaan kaksi viikkoa ottamatta ja tämä osaltaan selittää suhtautumiseni asiaan. Vaikka olen pyrkinyt ja teroittanut itselleni, etten ajattelisi alkoholistisesti (ja eläisi myös). Normaali alkoholin käyttäjä, niin kuin edellä mainitsin olisi tosiaan kieltäytynyt, eikä hänen olisi tarvinnut selitellä lainkaan. Mutta se on hyvä, että jälkeenpäin edes ymmärrän.

Niin kuin kerroin olen ollut lyhyen ajan raittiina. Käyn kaltaisteni seurassa aina (AA-kerho), kun pääsen. Olen mieltynyt kaltaisteni seuraan jo vuosien tiedon pohjalta. Myös olen saanut pidettyä raittiuttakin, jopa puolivuotta. Mutta aina kuitenkin olen uudelleen langennut juomisen kurjuuteen. Siihen on aika vaikea löytää syitä. Mutta, on alkoholistista kyse näitä varmasti löytyy.

Uskon kuitenkin tällä hetkellä, että suurin syy itselläni on ollut alkoholistinen ajattelutapa, sekä elämä. Olen antanut itselleni vallan ottaa muutaman kaljan, koskaan siihen ei ole jäänyt, vaan muisti pois. Jos pienempi känni on ollut, on raha ja viinakin ollut loppu. Ikinä juominen ei ole loppunut kohtuuden rajaan.

Asiasta toiseen kun vietän lomaa kotona vapaa aika ongelmia on, sitä on liikaa.  Olen pyrkinyt kuluvan ajan täyttämään pienillä askareilla ja lukemalla, ettei masennus voittaisi ajatusten seurauksena. Kaikkea täytyy yrittää vointinsa mukaan. Ei liikaa, eikä liian vähän.

Usein annan  periksi vastoinkäymisille, mikä siitä muukaan seuraa kuin tuskaiset tunteet pitkäksi aikaa. Ihmettelen miksi ennakoin tulevia, koska minun täytyy elää ainoastaan tätä päivää. Olin juoma aikana käyttänyt kaiken vapaa ajan juomiseen, joten sen täyttäminen normaalilla elämäntavalla on erittäin vaikeaa. Viina on vienyt pelon, alemmuuskompleksin, itsesäilytysvietin (osittain), jopa sukupuolivietin.

Tällä hetkellä ongelmia tulee kaiken aikaa lisää kun pyrkii elämään kuten muutkin ihmiset askareineen. On selvää aika parantaa haavat. Päivä kerrallaan ihminen paranee. Olen ihminen siinä, kuin muut, vaikka aina häpeä seuraa mukana (menneen minän muodossa) kaupassa, pankissa ym. asioidessa, tuntuu kuin ihmiset katsoisivat, tuossa se ”rötös” herra on. Se on tietysti sitä minun mielikuvaani pelkoineen. Omalla elämälläni minä itsestäni kuvan annan.

Tiedän tänä päivänä olleeni juoma-aikana suuri näyttelijä. Käyttäydyin ja puhuin, kuin Gruneberi ja varmasti uskoin itse myös näihin. Asiat oli päälaellaan, toisin sanoen kaikki "velat tuntui saatavilta". Se oli hyvin tuskallista, joka känniä seurasi myös erittäin voimakas henkinen, sekä ruumiillinen tuska. Edessä oli uuden juoman etsiminen saadakseni puudutuksen päähän ja kehoon. Muistan kaikki hyvin ne on nyt tuoreessa muistissa, toivottavasti aina.

Nyt saadessani osittain näyttämöverhon elämästäni auki ja olen ruvennut elämää silmästä silmään on tullutkin musta seinä eteen (kaikki pielessä). Olen kovien ponnistelujen ja asioiden hyväksymiset sellaisenaan saanut siihen pienen aukon. Mutta se kasvaa, kun jaksan elää tätä raitista elämän tietä, sekä käydä kaltaisteni luona.

Joskus, kun oli tosi vaikeaa juomisen jälkeisen rapulan ja siihen liittyvän moraalisen tuskan, myös asiat oli "perseellään" ja henkinen tila oli jopa itsemurhan partaalla. Löin käteni ristiin ja katsoin ylös huudahtaen, Jumalani miksi olet hylännyt minut. Mutta tänä päivänä tiedän, että minä olin Jumalani hylännyt, eikä hän minua. Uskon, että olen löytänyt hänet osittain takaisin ja tämä on helpottanut huomattavasti. Yksin en jaksa tarvitsen avukseni oman korkeimman voiman.

Ajatusteni lopuksi toteaisin, kuinka mahtava rappeutuminen henkisesti onkaan tapahtunut itsessäni, kiitos olkoon viinan.