Eräs kirkkaimmista tähdistä juomiseni jatkumiselle, sekä syille on ollut ehdottomasti itsepetos. Minusta tuli puolustuksen mestari itsepetoksen voimasta, kaikkea tekemääni väärää jouduin tämän petoksen voimasta puolustelemaan niin paljon, että saavutin periksi antamattomalle luonteelleni hyvän kasvu alustan. Tietysti omaan sielun peiliin oli vaikeuksia katsoa itsepetoksen hallitessa elämääni. Tämä edesauttoi saavuttamaan syiden siirtämistä muiden harteille, kuin itselleni mihin nämä todellisuudessa olisi kuulunut. Jatkaessani itsepetoksen tietä teen omissa silmissäni itsestäni hölmön, sekä saavutan ympäristöstä lisääntyvää halveksuntaa.
Kysymykseen mistä tämä itsepetos alkujuurensa oikein saa? Vastaus olisi (ymmärtäminen), että tiedostaisin paremmin koko sanan merkityksen ja pystyisin paremmin korjaamaan tapahtumaa itsessäni. Ehkä? pyrkiessäni pettämään muita alkaa minussa heräämään pelko, että tämä pettäminen paljastuu siksi minun on pyrittävä elämään myös tämän antamani valheellisuuden mukaan sekä olemaan esikuva antamalleni petokselle. Näin mielestäni olen saavuttanut itsepetoksen rajan.
Minun olisikin ruvettava elämään itselleni rehellisesti, näin saavutan rehellisyyden muita kohtaan automaationa. Ehdottaisin mittariksi rehellisyyteen itseäni kohtaan, kuinka olen valmis vakuuttamaan toisia olevani jotakin muuta mitä en ole. Kaikkinainen huonon kätkeminen hyvän alle ihmissuhteissani on minulle ominaista itsepetosta. Minun olisikin tästä tekopyhyydestä päästävä päivittäisen tarkkaavaisuuteni perusteella eroon pikimmiten. Lisäisin lopuksi tutuksi tulleen tyyneys rukouksen jonka viisaus sopii lähes kaikkeen alkoholismissa olevaan, myös itsepetokseni voiman hälventämiseen. "Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan".
Väitän, että kaikista pettämisen lajeista itsepetos on tuhoisin.
