Monien erilaisten asioiden epäonnistuttua vaivuin vääjäämättä itsesääliin. Itsesääli on vieroitettavien listalla numero yksi. Keskustellessani kaltaisteni kanssa, havaitsin kaikilla alkoholisteilla itsesäälin olevan tavanomaisen yhteneväisempi. Ehkäpä itsesääli on yhdistävä tekijä taudin lisäksi kaikille alkoholisteille. Sitä löytyy meistä jokaisesta hyvin samantapaisena. Ehkä kaikki muut persoonalliset vajavaisuudet, sekä yliherkkyydet ovat enemmän persoonallisempia, kuin itsesääli. Itsesäälillä on monta muotoa persoonasta riippuen. Alkoholisti kohtaa itsesäälin vaikutukset päivittäin useasti erilaisissa tilanteissa. Juuri tämä itsesääli aiheutti voimakkaita tunne-elämän ailahduksia, jotka taas pitivät kehoni epävarmassa ja vapisevassa otteessa.
Jos olin hautajaisissa (kaverini, tutun) sain parhaat itkut, kun kuvittelin hautajaisia omikseni ja kuinka muut olisivat kuvitelmissani surreet minua, tätä ajatusta lietsoessa saavutin krokotiilin kyyneleet. Kaikissa tilanteissa liitin itseni kohdakkain tapahtuvien asioiden sekamelskassa, yhdistin niihin itseni aina kiinteästi omissa kuvitelmissani. Oli kyseessä iloinen asia häät, veikkausvoitto, uusi auto, uusi koti, tai uusi vene kytkin niihin itseni jopa kateudella ja tämän myötä itsesäälin lonkerot ottivat minut valtaan.
Aloin näistä kavereitani ja ystäviäni kohdanneista hyvistä asioista luomaan itselleni itsesäälin taivasta, koska minulle mielestäni muiden syiden kuin omien seurauksena ei ole mahdollisuutta kohdata samaa onnen hetkeä. Itsesääliä lisää tietoisuus kaiken oman menettäminen (omaisuus, ihmissuhteet, kaikki mahdollinen), sekä toisten ihmisten suhtautuminen minuun. Saavutan taas krokotiilin kyyneleet ja kaverini tai läheiseni uskoo vilpittömästi minun iloitsevan hänen kohtaamaansa onnellista asiaa.
Itsesäälin seurauksena olen hyvä surija, sekä iloitsija.
