Usein keskustellessa ystävien kanssa alkoholistin toivottomuudesta, sekä pohtiessa ikuista kysymystä, onko sellaisia yksilöitä edes olemassa? Ystäväni olivat vannoutuneita uskomaan, ettei niin toivotonta olisi, ettei siitä voisi selvitä! Itse olen ottanut asenteen oman ajatteluni seurauksena, että varmasti on olemassa toivottomia alkoholisteja, siis niitä ihmisiä jotka eivät pysty lopettamaan juomistaan. Minulla oli monia kavereita jotka joivat itsensä hautaan pystymättä viinan himosta luopumaan. He olivat luopuneet aikoja sitten juomisen seurauksena, itsestään elämästä, elämästä jolla olisi ollut voima voittaa viinan himo. He olivat siirtyneet pimeään ajelehtimaan, sammutettuaan elämän valon sisältään.
He olivat äärimmäisen heikkoja mieleltään omassa elämässään, tätä heikkoutta alkoholi vain vahvisti entisestään niin suurella nopeudella ja voimalla etteivät he, eikä ystävätkään ympärillä havainnut tämän voiman olemassaoloa, ennen kuin olikin jo myöhäistä. Mielestäni alkoholismi on oman ajattelemisen, sekä asennoitumiseni heikkoutta. Näillä ystävilläni jotka joivat itsensä ennenaikaiseen hautaan. Oli juuri tämä heikkous, alkoholin sekoittamana oli vahvistunut voittamattomaksi.
Olen silti tietoinen, ei niin mustaa ja synkkää yötä ettei vielä aamun valkeus voittaisi, eikä niin suurta myrskyä ettei tyyneys voittaisi.! Mutta synkän yön, sekä kovan myrskyn yllättämänä saatan menehtyä, sillä ei ole pienintäkään epäilystä, jatkaessani juomista "hukun ennemmin tai myöhemmin viinaan", ainoastaan olen epätietoinen kuolintavasta!
