Kävin tapani mukaan kahvilla eräässä baarissa, tavaksi käynti oli muuttunut kun yksinäissyyttäni kotoa pakenin sinne kahvilaan. Siellä ollessani muiden ”iloisten” ihmisten parissa, sekä kuunnellen mukaansa tempaavaa kaunista musiikkia, alkoi todellisuudentajuni hämärtymään, sillä mielessäni aloin samaistumaan seuran iloiseen ilmapiiriin, sekä tietysti kaljanjuontiin. Koin onnellisuutta alkoihan mieltäni painavat murheet kaikkoamaan tässä hämärässä mielentilassa. Onneksi katkesi huuruiset tunteeni haaveista ja onnellisuudesta, mutta ainoastaan siksi koska olin autolla liikkeellä. Auton ansiosta varmasti en päätynyt juomaan, sillä mielentilani alkoi olemaan otollinen pariin kaljaan jonka makua aloin tuntemaan riittävästi suussani.
Nämä tuntemukset jälleen kerran osoittaa vakuuttavasti kuinka olen heikoilla tämän kaltaisissa paikoissa.
