Menneeseen tulee suhtautua todella oikein, mennyt antaa minulle oikeat suuntaviitat nykyiselle elämälleni, nämä huonot tapahtumat ovat vielä hyvässä muistissa. Havaitsin alkuvaiheessa kuinka typerää on etsiä lapsuudesta tai yleensäkin menneestä vikoja omaan tämän hetkiseen tilaani. Tietenkin ollessani psykologin vastaanotolla ja hoidossa, nämä psykologit pyrkivät ehdoin tahdoin hakeutumaan sinne menneeseen, että saavuttaisin ”psykologisen pelastuksen”. Katsoin terapeutit, sekä psykologit vaarallisiksi, sillä alkoholistina olisin myös riippuvainen heistä hyvin lyhyessä ajassa.
En pitänyt ajatuksesta, että ulkopuoliset lähteet olisivat syyllisiä omaan alkoholismiini tai sitten niitä ”löydettäessä” olisi välttämättä edes apua tilanteeseeni. Siksi en myöskään kunnioita terapeutteja, koska he hakevat väärällä tavalla lohdutusta sairauteeni. Aloin itse etsimään sisältäni viestejä joiden seurauksena pääsisin eteenpäin sairauteni hoidossa. Aloin ottamaan harteilleni vastuun omasta itsestäni tapahtui mitä tahansa, lisäksi otin oman elämäni ohjakset haltuuni, enkä koskaan niitä ole luovuttanut edes terapeutille. Muistan, kuinka aika toimii itsestään tehokkaana terapeuttina.
Lisäisin, kuinka erehtyvä ihminen saa lahjaksi armon ja anteeksiannon. Minulle riitti useimpien virheellisyyksien paljastuminen, eikä näin ollen ollut syytä kaivaa enemmin näitä ja ruveta analysoimaan löydettäessä niitä. Minulle on aina riittänyt menneiden kärsimysten antamat opetukset, joiden seurauksena tämänkin päivän hyviin tapahtumiin olen päässyt osalliseksi.
Menneestä tiedän kaiken, mutten silti pysty sitä muuttamaan. Tulevaisuudesta en tiedä mitään, mutta silti voin sitä muuttaa ja vaikuttaa siihen. Tämä totuus on lisännyt panostamaan enemmän tulevaisuuteen kuin siihen menneen märehtimiseen. Menneen murheet ja huomisen huolet vievät mieleni kaaokseen ja paniikkiin.
