Alkoholistina hakeuduin (ajauduin) mieluummin oikopolkujen kautta omiin päämääriini (tietenkin laiskuuttani), myös oma vastuun pakoileminen vaikutti päämääriin pääsemiseen. Suhteeni vaurauteen siis rahaan, sekä maallisen omaisuuden kasvattamiseen on liian ahnemielinen.
Siksi vastapainoksi haluaisin lohdutella itseäni oikeaoppisesti köyhyydestä, koska huonon nurja puoli on hyvä. Eiköhän tämän perusteella löydy köyhyydestäkin hyviä puolia, kun tarkkaavaisesti miettii. Siis köyhyydellä on varmasti omat rikkautensa, joita minunkin tulisi rakastaa.
- Nöyryyteni on suuri hyve, minulle riittää yksi huone lepooni.
- Köyhyydessäni ei tarvitse pelätä rosvoja tai varkaita, köyhyyteni siis lisää turvallisuuttani.
- Köyhänä en halua himoita maallista, siksi elänkin iloisena enkä ylpeänä.
- Köyhyyteni antaa kuitenkin mahdollisuuden elää täydellisesti.
Elämäni rikkaus on sisälläni sieltä rikkauteni loiste palaa näkyvästi myös ulospäin. Vaikka olisin kuinka köyhä, silti rikkaimmatkaan eivät pystyisi ostamaan minua.
