Hakeuduin miksen myös turvauduin kaikkeen valmiiseen, en pystynyt itse toimimaan oikeastaan koskaan. Minulla ei ollut mitään vastuuta eikä myöskään huolta toisten hoitaessa arkiset askareet, kuten raha-asiat, puhumatta muista tilanteista. Tämä tapa oli kasvanut nuoruudesta lähtien, olin aivan liian ujo sekä arka, niin ja heikko itsetunto oli este tekemisille. Minulla ei ollut oma elämäni missään vaiheessa omissa käsissäni, vaan jossain muualla. Se oli luisunut pois väärän elämäntapani myötä. Eroni seurauksena sain juoda itsesäälin, kaipuun haikailluissa, toiveajatteluissa, peloissa, alemmuuden tunteissa, sekä häpeässä ym. Tämä kaikki voimistui juomisen määrätietoisesti kasvaessa.
Töillä ei ollut mitään väliä, eikä huolenpito kohdistunut itseeni, kunhan sai alkoholia unohtaakseen kaiken. Juomisestani seurasi niitä yksinäisyyden pelkoja, en voinut asettua omaan kotiini, hakeuduin muualle. Näillä ryypyillä vahvistin jatkuvasti oman tunne-elämäni sairauden voimistumista. Kun lisätään juomisen seurauksena kaikkien alueiden jonkintasoinen yliherkistyminen, olikin seurauksena painajaismainen luhistuminen henkiseen pimeyteen, jossa kolkutellaan hulluuden rajoja.
On aika ottaa omasta elämästä vastuu, sillä kaikki riippuvuussuhteet osaltaan edesauttaa rajan ylittämistä synkkyyttä kohti.
