Olen aikaisemmissa kirjoituksissa puhunut uskosta ym. hengellisyydestä en silti ole uskonnollinen eli uskovainen, uskon silti omaan korkeimpaan voimaan. Tarvitsen hengellistä tietoutta ja omaa uskoa johonkin selviytyäkseni elämästä, sekä saavuttaakseni terveyttä sielulleni. Tähän hengelliseen tapahtumaan asetan rukouksen merkityksen oleelliseksi, sillä ilman sitä olisin itsekin tuuliajolla elämässäni. Siis minun tulee ehdottomasti opetella rukoilemaan myös "oikein". "Oikein" on jokaisen ihmisen omassa tiedossa.
Lueskellessani lapsena oppimaani iltarukousta aikuiseen ikään asti (siis luen vieläkin) kehittyi tämä vain rutiiniksi tapa tapahtumaksi josta puuttui hengellisyyden ravitseva syvyys. Tarkoitan tällä sitä kuinka saatoin tämän iltarukouksen toimittaa omissa kiireissäni ilman enempiä ajattelematta, koska iltarukous oli muuttunut kohdallani jonkinlaiseksi velvollisuudeksi. Tietenkään näin tehdessäni en rukoillut laisinkaan. Mielestäni minun on sairaudestani huolimatta pystyttävä hiljentymään ja rauhoittamaan ajatukseni jotta pystyisin keskittymään omiin rukouksiini, sekä rukouksen sisältöön. Ilman yksinäisyyteen vetäytymistä en saavuta tarvitsemaani rauhaa toteuttaakseni oikean rukouksen.
Vaikka sairauteni voimasta koen ulkoisesti olevani yksinäinen, silti hengellisesti en sitä ole. Koska tämä hengellinen yksinäisyys vaatiikin todellista keskittymistä ja minäni hakemista, esimerkkinä jollaisia lapsena olimme ja miksi meidän nyt tulisi tulla. Tähän minulle vieraaseen rauhaan oppimalla edes vähän paneutumaan syvällisemmin alan saavuttamaan tarvitsemaani levollisuutta elämääni. On erittäin hyvä kun opettelen aika ajoin hakemaan itselleni hiljaisuutta ja opettelen keskittymään hiljaisuuden tuomaan yksinäisyyteen ja sitä kautta hengen rauhaan. Oppia rukoilemaan tämän yksinäisyyden syvimmän tason avulla, tehdä sitä aivan kuin keskustella jonkun kolmannen kanssa. Onhan tunnettua kuinka oman sisäisen roskakasan murheineen paljastamalla jollekin toiselle saavutan tyyneyden, siksi rukouksen merkitys omaan mietiskelyyn liitettynä on rauhan tyyssijan löytämistä. Löytäessäni pienenkin rauhan sairaaseen kehooni saavutan lähemmäksi todellisen uskoni parempaan huomiseen ja saaden voimaa kohdata tapahtumat oikein. Minun ongelmana elämässäni oli, etten ymmärtänyt saamieni asioiden merkitystä osuessaan kohdalleni, anoin toistuvasti enemmän kuin, että olisin pysähtynyt miettimään asioiden ja tapahtumien todellista luonnetta.
- Tavoittelin voimaa saavuttaakseni valtaa sekä menestystä. Tämän epäinhimillisen kilvoittelun seurauksena sairastuin heikkouteen että ymmärtäisin tottelemisen taidon.
- Anoin ikuista terveyttä että voisin urheilu-urallani saavuttaa merkittäviä tekoja. Sairastuttuani menetin urheilu-urani, kuitenkin sain lahjaksi armon jonka avulla voin tehdä parempia tekoja.
- Elin ainoastaan rikastuakseni päivä päivältä enemmän, saavuttaakseni sillä pyytämäni onnellisuuden. Sairauteni seurauksena köyhdyin, kuitenkin köyhänä sain lahjan oppia viisautta.
- Etsin valtaa saavuttaakseni kunniaa, löysin heikkoutta että tuntisin tarvitsevani uskoa elämään.
- Halusin kaikkea enemmän ja enemmän pystyäkseni nauttimaan elämästä, lopulta löysin elämän jotta pystyin nauttimaan kaikesta.
En koskaan saanut sitä mitä halusin, tämä oli minun pelastukseni.
