Minulle oli tultava ulkoapäin apua ymmärtääkseni oman tilani. Lisäksi tämä apu auttoi, että pystyin ymmärtämään ja ottamaan tarjottavaa apua vastaan. Aluksi otin tätä apua vastaan erittäin varovasti, sekä epäröiden. Epäröiden siksi, sillä kuulin yhä useammin oman korkeimman voiman olemassa olosta, myöhemmin sitä Jumalaksi kutsuttiin.
Ohitin näiden vieraiden asioiden todellisen tutustumisen, aivan kuin ne eivät minua koskettaisi. Mutta hyvin pian raittiuden tiellä opin ymmärtämään, etten saavuta kestävää voimaa raittiudelleni, ellen tosiasiassa ymmärrä epäonnistuneeni elämässäni. En kuitenkaan selkeästi käsittänyt omaa surkeata tilaani kuinka toivottomassa tilassa silloin olin. Mutta minulle riitti raittiuteni alullepanemiseen tieto olevani alkoholisti.
Käsitin sitten myöhemmin, kuinka ainoastaan oma korkeampi voimani voisi palauttaa menettämäni terveyden. Tähän tietooni auttoi eräs ystäväni joka oli retkahtanut juomaan n. 14 raittiin vuoden jälkeen. Pohtiessamme asioita, sekä syitä yleensä tällaisen romahduksen alkuun panemiseen. Yllättäen hän sanoi, "minä en uskonut Jumalan apuun, en pystynyt luottamaan kuin itseeni". Tämä lause puhutteli itseäni pitkään ja sen seurauksena aloin rakentamaan omaa käsitystäni korkeammasta voimastani.
Tahdoinhan onnistua elämässäni, nöyrtymisen lahja sisälläni saatoin alulle matkani raittiuden valoa kohti, kiitokset ystävälleni uskaltaessaan lausua sanat, jotka viitoittivat myöskin tietäni ahdingosta vapauteen.
