Muistan kuinka usein tuskissani hain kaikenlaisen filosofian ympäriltä lohdutusta omiin tuskiini. Toivoin löytäväni koko sydämelläni näistä lukemistani tiedoista apua olemukseeni. Kuitenkin huomasin inhimillisten voimieni olevan toivottoman heikkoja saavuttaakseni pysyvän rauhan mieleeni. On itsestään selvää ajatellessani näitä etsimiäni filosofointeia, olisi mielestäni kaikki alkoholistit minä mukaanlukien selvinnyt ajat päivät sitten, jos uusi parempi elämänfilosofia olisi riittänyt voittamaan alkoholismin. Minun oli alettava tajuamaan kaikin tavoin olevani voimaton alkoholiin nähden, sekä omaan elämääni. Olen kuitenkin haparoivin ottein tiedostanut oman tarpeeni itseäni korkeamman voiman apuun tulemiseksi. Olen tämän omavoimaisuuden tuloksen nähnyt usein vannottuihin juomisen lopettamisiin, kuitenkin yhä uudelleen nämä aloittaen. Siksi uskonkin löytäessäni itseäni suuremman voiman ongelmieni ratkaisijaksi, olen löytänyt kanavan elämään.
Kuitenkin aluksi minulla oli ennakkoluuloja tätä voimaa kohtaan, mutta ilmaistessani edes pienimpiä merkkejä halukkuudestani uskoa korkeampaan voimaan, minussa alkoi tapahtumaan merkillisiä asioita, joiden tuloksena tunsin levollisuutta ongelmiini. Kuitenkin kauan elämässäni pidin määrittelemättömänä tätä avuksi tullutta voimaa. Pelkäsin lausua ääneen Jumala sinä olet korkeampi voimani. Pelkoni oli turhaa, sillä ymmärrän kuinka minulle riittää oman itseni tietoinen käsitys Jumalasta, eikä tarvitse ottaa muiden mielipiteitä huomioon tämän käsityksen saamiseksi. Tämä oli minulle pieni askel, mutta tulevalle elämälleni tärkein ottamani askel.
