Minun mielenharmaudessa vääränlaiset ajatukset kalvaa ihmisyyttäni. Ellen pääse niistä eroon on (haettava apua), mikäli en saa apua seurauksia voi lukea lehtien pääotsikoista, niin liian usein ihmiskohtloissa tapahtuu.
Mielestäni edellinen julkaisu kaipaa lisä selvitystä. On varmasti totta, kuinka vääristynyt ajattelu aiheuttaa itsemurhia, tappoja, pahoinpitelyjä, vihamielisyyttä (kohteita henkilöt, yhteiskunta).
Minullakin oli kaikkea mahdollisia vääristyneitä tapoja ajatella (omia näkemyksiä) myös toimin usein niiden perusteella.
Käsitin (onneksi) varhaisessa vaiheessa niiden kielteisen merkityksen tulevaan elämääni. Aloin etsimään totuutta, niin juuri totuutta. Totuuden kautta sain ajatuksiini oikean merkityksen ja suunnan asennoitua oikeammin kohtaamisiini tapahtumiin (asioihin).
Omassa yksinäisyydessä pohtimalla, sekä miettimällä ajatuksissani omia vikoja myös kohtelua itseäni kohtaan. Kuitenkin näin ainaisesti yksin tehdessäni, saatan menettää oman objektiivisuuteni (totuuden tiedon) ja minulla jää ehkä huomaamatta myös monia pieniä vikoja kohdallani. Omat vikani auttaa vääristyneeseen ajattelutapaan, etsin niitä mieluusti muualta (väärä ajattelutapani). Pyrkimykseni on kuitenkin saavuttaa "todellinen" nöyryys, siksi minun on etsittävä ja kohdattava aina ensin omat vikani.
Ajatuksissani koin mielen harmautta omilla itsemurhan ajatteluilla. Itse kuvittelin tekeväni ystävälleni (puolisolleni) kiusaa ja harmia ajattelemallani itsemurhalla, näin sairaudessani tosiaankin kuvittelin. Minun itsemurha ajatuksissani oli kohdistettu johonkin toiseen henkilöön (vaimooni) vihamielisenä ilmauksena (tekona).
Keskustelin useiden kohtalotoverien kanssa itsemurhasta ajatuksena, kuinka ajatus tulee toistuvasti mieleen, useat kohtalotoverini tekivät lopullisen päätöksen niiden ajatusten seurauksena. Itse halusin eroon niistä ajatuksista. Luulotteluni, ettei minulla olisi ollut mitään paikkaa elämässä, oli suurta hulluutta.
Kuolema oli minulle pimeä toive, suuri myrskyisä haave lohdutukseen, mutta se olisi ollut kaiken loppu. Minut pelasti ajatusteni uudistaminen ja uudenlainen näkemys ”totuudesta” minun totuudestani.
Kuinka paljon ihmisiä autetaan mielenterveydellisellä työllä, kiitokset sitä työtä tekeville. Mutta työtä tehdään vähän ja sitä on liian vaikea saada.
