Meillä ihmisillä on olemassa turvattomia ja turvallisia hetkiä. Mutta minä alkoholistina itseluottamuksen puutteellisuudesta johtuen luokittelen itseni jatkuvaan turvattomaan, sekä epävarmaan hetkeen. Siksi näiden seurauksena tukeudun myös toisiin ihmisiin helpoimmin, riippuvuudet kasvavat. Tietysti epävarmuuttani asioissa lisää pelko mitä muut ajattee tekemisistäni, hyväksytäänkö vai tuomitaan. Näiden ulkoisten hyväksymisien varjossa elämisestä on päästävä välittömästi eroon, sillä en varmasti voi elää täysipainoisesti, sekä sisäisesti vapaana eläessäni huomioiden tekemisiini toisten hyväksymisen.
Silti tämän ulkoisen vaikuttimen lisäksi, minun sisäisen epävarmuuden poistamiseksi on alettava tekemään tarkkaavaista mietiskelyä. Olen varmasti jatkuvasti epävarma, jos olen tämän sisäistänyt pysyvästi elämääni. Minun on saatava rohkeutta elämään uusien riskien myötä, saavuttaakseni elämän kohtaloilla oman päätöksentekokykyni omista epävarmuustekijöistäni, tällä työllä saavutan suurinta sisäistä rauhaa, sekä voimaa jatkaa itseluottamuksen tietä muovatakseni itsenäisesti omia elämäni kohtaloita.
