Istuessani iltaa tutuiksi tulleiden kaltaisteni (alkoholistien) seurassa, saatan istua heidän kanssaan ravintoloissa, rannoilla, muiden kotona tai vain puistoissa. Siinä seurassa juodessa (alkoholia) olen tapani mukaan kehuskellut muille mukana oleville, kuinka hoidan asioita kotona. Tiedän hyvin etten ole tehnyt mitään kotini ja perheeni hyvin voinnin edistämäksi varastin kaikki vaimoni tekemiset omiksi saavutuksiksi. Vaimoni nämä on joutunut hoitamaan, kuten yleensä kantanut perheen tarpeet ja siihen kuuluvan vastuun.
Vaimoni on ollut kärsivällinen ja aina odottanut muutosta elämäni tapoihin. Hän on valehdellut lukemattomia kertoja ystäville sekä läheisille ihmisille suojellakseen minun alkoholistin ylpeyttä.
Usein olen saattanut kotini taistelukentäksi suuren raivon vallassa. Kuitenkin aamulla olemme suuren tunteen seurauksena taas kerran tukeneet toisiamme ja sopineet riitamme sylikkäin.
Olen jälleen vannonut vaimolleni lopettavani juomisen ikuisiksi ajoiksi. Hän on uskonut näihin toistuviin valoihin, silloinkin kun muut eivät ole halunneet tai muuten voineet uskoa.
Vaimoni ei voinut kutsua ystäviä kotiini, koskei tiennyt olinko kykenevä kestämään raittiina kohtaamisen. Yhä harvemmin pystyimme näitä ystävien kohtaamisia sopimaan epäluotettavan käyttäytymiseni vuoksi. Aloimme minun elämäntavan seurauksena eristäytymään muista ihmisistä ja elämään yksin.
