Alemmuuden tunnon voimasta olen helpommin nostanut tuntemiani henkilöitä korkeammalle jalustalle, kuin määrätietoisesti pudottanut heitä omissa luokituksissa. Usein päädyin jopa matkimaan ihailemiani ystäviä.
Muistan kerran ystäväni tehneen kotonaan kummia, hänen vaimonsa kertoi kuinka arvostamani henkilö oli juovuksissa hajottanut olohuoneen pöydän irrottamalla siitä jalat. Myöhemmin illalla jatkoi tekemisiään kusemalla olohuoneen nurkkaan. Tämä tarina huvitti minua kovasti, nauroinkin äänekkäästi, joka hieman närkästytti kertojaa.
Kuten kerroin olen kova matkimaan ihannoimiani ihmisiä. Niin myös tässä tapahtui, sillä seuraavan humalani seurauksena pistin oman olohuoneeni pöydän palasiksi. Tiesin tarkkaan miten väärin tein, mutta tehostustarpeeni oli suuri ja tietysti odotin kuinka tästäkin kerrottaisiin, sekä naurettaisiin päälle. Havahduin huomatessani takana tulevaa tönimistä, kun silloinen ystäväni työnsi minua vessaan päin, olin aloittanut kusemisvaiheen. En onnistunut valppaan ystäväni ansiosta.
Tätä tapahtumaa voisi kutsua pähkähulluksi toiminnaksi pähkähullulta mieheltä. Mutta minä alkoholistina yleensäkin liioittelen herkästi omia tunteitani tai viettejäni. Kuten tässäkin ihannoiman henkilöni suorittamia asioita, liioittelin niiden hauskoja puolia minä itse niitä pidin. Näitä pyrin sovittamaan elämääni epätoivoisesti.
Ajatusmaailmani näiden tekojen, sekä alkoholin kohtuuttoman käytön seurauksena on kieroutunut siinä määrin, että häiritsee jokapäiväistä elämääni. Minä kuvittelin ystäväni menevän taas jollekin muulle tutullemme kertomaan tekemiseni, aivan kuin tapahtuma olisi jokin ketjukirje.
Uskoin vakavasti, että tapahtumalle olisi naurettu kuten itsekin tein. Ymmärrykseni ei ottanut huomioon sairauteni varjostamana, kuinka tämä vieras henkilö saattaisi pitääkin minua todellisena hulluna, (minkä varmasti olisi tehnyt). Sillä vain harva ajattelee, kuin minä alkoholistina. Olisiko ollut mahdollista, että ystäväni olisi kehdannut kertoa typeryyttäni muille lainkaan. En usko!
Alkoholistina minulla kaikkien elämänarvojen, sekä oppimieni kunnioittamisen rajat ovat hämärtyneet niinkin paljon, että "tehostamallani" ihannoinnilla ei ole järkevää lopputulosta.
